Kello on muutamaa
minuuttia vaille kymmenen ja tänä aamuna on jo leivottu leipää, tehty pannareita,
paistettu pekonia, tehty vapaaehtoistyötä kirkolla ja kahviteltu... kun
aikaisin nousee, ehtii paljon.
M oli mun mukana
kirkolla ja sille oli ihan liikaa se tyhjä aula ja ne muutamat ventovieraat ihmiset,
siis sille vieraat. Se on tottunut siihen et aula on täynnä ihmisä ja kukaan ei
kiinnitä siihen mitään huomiota. Kyllähän ne kaikki siellä tiesi et meidän
stressaaja on erityinen, mutta silti olisin tarvinnut taas sen kyltin kaulaan,
jossa sanotaan että tää lapsi on vähän epäkunnossa ja huolto on tilattu. Lopulta
me lähdettiin kotiin M:n itkiessä. Kotona se paineli yläkertaan ”järjestämään”,
kävi syömässä pannarinsa ja palas yläkertaan – järjestämään lisää. Suuri muutos entiseen on että se järjestäminen tuntuu oikeesti auttavan siihen sisäiseen epäjärjestykseen - edes hetkeksi - ja yläkerrasta palaa yleensä kohtuullisen hyväntuulinen lapsi.
 |
| jannut katsoo Aristokatteja, se on vähän turhan jännä |
Eilinen talvi
tuntuu unenomaiselta kokemukselta ja jos ei olis ottanut kuvia alkais jo
epäillä sitä uneksi. Suorastaan surrealistista.
 |
| oliks meillä oikeesti eilen yli viis senttiä lunta? |
Tän päivän
ohjelma on sellainen lauantaivakkari, vähän sitä ja vähän tätä... ruokakauppaa,
rautakauppaa, vaatteiden kierrätystä, puistoa...
 |
| pääsiäisruoho on ainakin toistaiseksi vähän harvanlainen |
Kommentit
Lähetä kommentti