Eemelin metkut

Mä kuulkaa istun nauttimassa kiireettömästä aamukahvista kauhukaksikon leikkiessä telkkarin tahtiin. Vartti takaperin M hyppeli koulubussiin ja meillä on toistaiseksi rauha maassa. Seuraava aktiviteetti on vasta puoliltapäivin ja eilen sain viikon pyykitkin selvitettyä niin ettei kotityörintamallakaan ole välittömiä paineita. Istun ja nautiskelen ja parinkymmenen minuutin välein painan kaukosäätimestä sitä nappulaa josta saa seuraavan ohjelman käyntiin.

Voi sitä telkkua kai näinkin katsoa...

K:n eilinen metku tuntuu kaukaiselta ja pakko mun on myöntää et jäljet nähdessäni kurotin kameraa ja mietin vaan et nythän tääkin on tehty ja nähty... Virkani puolesta toimitin sen yläkertaan jäähylle ja jäähyltä kylpyyn ja hermoja lepuuttaakseni avasin oluen – kello oli päälle viisi. Jälkikäteen kysin siltä et unohtiko se pysähtyä kelaamaan onko fiksua värittää sohvaa ja naamaa... vastaus oli nolostuntut ”joo”. Mistä tiedän et se oli K eikä molemmat yhdessä? Tää oli ihan selkeesti K:n tyylinen juttu. O:n mieleenkään ei tuu sotkea koska sotku on likaa ja lika ällöttää. M vahvisti tän ja sanoi et kynä oli kokoajan K:n kädessä. Kiitosta M saa siitä et tuli kertomaan, kivaa olis tietty ollut jos olis kavaltanut veljensä vähän aikaisemmin. Mä oon jotenkin vähän helpottunutkin, ehkä tää leikki oli nyt tässä... toivottavasti ei tartte ottaa uusintaharjoitusta ja varsinaiset vahingot jäi kuitenkin vähäisiksi – K:n päällä ollut mekko ja yks sohvatyyny. Helpompi oli pestä sohvaa kuin maalata seiniä tai uusia mattoa.

Metku numero...

Aamulla, siis ennen sitä metkua oltiin leikkideitillä ja lounaalla R:n ja sen äidin kanssa ja sillä reissulla M näki lelukaupassa sellaisen linnanneidon päähineen. Lupasin sille väsätä kotona samanlaisen vartissa. No tais siihen puolisen tuntia vierähtää ja se metku, mutta hattutehdas on avattu...

Illalla pääsin sitä paitsi rentoutumaan hyvässä seurassa, kun meillä oli Supper Club. Ellen istui hiljaa ja pyöritteli silmiään muitten ruotiessa lähikoulun – se jättikoulu johon en M:aa halunnut -  rehtorin haluttomuutta toteuttaa mukautettua opetusta erityisoppilaille huolimatta siitä että siihen on lakisääteinen velvollisuus. Noin muuten puhuttiin politiikkaa ja ruokaa ja kevätvaatteita ja lapsia ja yhden ryhmän jäsenen vapaaehtoistyötä vammaisratsastuksen parissa. Klubin nuorin täyttää ensi viikolla 40 ja klubin vanhin – 74v -totes sille ensin et nyt alkaa sit alamäki, mutta se on pitkä ja loiva, ja het perään et -”nythän susta sit tulee kojootti.” Hetken oli hiljaista ja sit joku totes että hän tarkoittanee kuitenkin puumaa. Sama se, kojootti vai puuma, vanha harppu kuitenkin.

Vastasavustettua lohta... koko lähitienoo tiesi varmasti että se hullu nainen siellä vikassa talossa  savustaa... jotakin.

Menossa Supper Clubiin