inhimillinen erehdys?

Siis oikeesti! Ihan aikuisten oikeesti... Miten on edes mahdollista? Miten on mitenkään mahdollista että sairaala sekoittaa vastasyntyneet lapset? Miten on mahdollista että sen sairaalan ylilääkäri vetoaa inhimilliseen virheeseen ja kiireeseen? Oikeesti hei? Se ei tässä kohdassa tosiaankan ole mikään puolustus. Tällaisia virheitä ei nyt vaan voi sattua, ei vuonna 2013, ei länsimaisessa sairaalassa. Ei voi. Se EI ole mitenkään hyväksyttävää, yhtään millään perusteella, yhtään missään tilanteessa.

Entä ne lasten vanhempiin liittyvät inhimilliset tekijät? Entä ne vastasyntyneet lapset? Kuinka joku edes kehtaa vedota inhimilliseen virheeseen?

Nyt mä oon kuulkaa niin jenkki että taidan tukehtua omaan jenkkiyteeni. Nyt mä kerron teille miten se täällä tehdään ja miksi mä en usko että täällä vois sattua vastaava virhettä.

Ihan ensimmäinen syy on se, että täällä hoitohenkilökunnalla on vastuu. Ihan oikea vastuu jota ei voi ohittaa olankohautuksella ja sanoa et siinä vain nyt kävi niin et leikattiin väärä jalka tai sakset jäi potilaaseen tai vauvat vaihtui. Täällä sellaiset inhimilliset virheet saattaa maksaa sairaalalle miljoonia ja siksi ne EI ole pikku juttuja joita nyt vaan sattuu ja tapahtuu – rapatessa roiskuu tyylisesti. Se vastuu on hyvä asia. Joo, se nostaa terveydenhultokuluja, mutta toisaalta vähentää ”inhimillisten erehdysten” määrää. Vakuutus maksaa joo viulut, mutta siinä samassa sopassa menee työpaikka ja oikeus oman ammatin harjoittamiseen.

Miten se sitten vältetään käytännössä? Siellä synnytyssalissa missä ne lapset sieltä äidistään erotetaan käydään iso nippu papereita ja kaavakkeita läpi jo ennen syntymää ja sillä lapsen äidillä on se sairaalaranneke – ihan niin kuin Suomessakin. Siitä sairaalarannekkeesta tulostetaan kaksois- ja tarvittaessa kolmoskappale. Sit sille syntyvälle lapselle tai lapsille on myös omat rannekkeet ja kolmanneksi niillä lapsilla on vielä hälyranneke. Nämä kolme ranneketta isketään sen vastasyntyneen lapsen säären ympärille sillä hetkellä kun se revitään ulos äidistään, tuli se sitten ulos vaikka suusta ja vaikka kuinka keskosena. Sillä lapsella on 1. äidin rannekkeen kopio, 2. oma ranneke ja 3. hälytin. Ilman näitä kolmea ranneketta se lapsi tai ne lapset eivät poistu siitä huoneesta jossa ne ovat syntyneet ja se että äidin ja lapsen/lasten rannekkeissa on sama potilasnumero tarkistetaan 1. ennen lapsen syntymää 2. lapsen synnyttyä ja 3. ennen kuin lapsi poistuu synnytyssalista/leikkaussalista.

Sitä lapsen ja sen lapsen äidin yhtenevää ranneketta verrataan myös jokaisessa käänteessä syntymän jälkeen. Jokaisella vaipanvaihdolla, syötöllä, lääkärivisiitillä, sairaanhoitajan tuodessa äidille ruokaa, viedessä vauvan vauvalaan tai palauttaessa sen takaisin äidilleen. Missään kohdassa ei luoteta siihen et kyllä se joo on mun lapsi tai kyllä se joo on ton vauva. Niitten numeroitten PITÄÄ täsmätä. Lapsen omat mahdolliset lääketieteelliset ongelmat tai tarpeet hoidetaan sit sillä vauvan potilasrannekkeella ja kolmanneksi se hälytinranneke siellä nilkassa estää viemästä lasta ulos osastolta ilman hälytystä. Kotiin lähdön hetkellä hälytinranneke ja lapsen ranneke poistetaan. Äidin ja vauvan äitipotilasrannekkeet jätetään ja ne saa poistaa vasta sairaalan ovien ulkopuolella.

Oikeesti. Se EI ole inhimillinen erehdys. Sitä EI voi sattua. Ei edes silloin kun on kiire ja paljon synnyttäjiä. Ei ole mitään perusteita sille että sairaalöa sekoittaa kahden perheen vastasyntyneet. IKINÄ. Yhtään missään tilanteessa.