Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...
Tarinoita elämästä kolmilapsisessa perheessä. Tarinoita autismista, ADHD:sta ja ahdistuneisuushäiriöstä. Elämää ulkosuomalaisena Yhdysvaltain länsirannikolla. Äiti - kiinteistövälittäjä. Isä - nörtti. Lapsi - Autisti. Lapsi - Adhd ja autisti. Lapsi - Adhd. Koira - Martta vaan.
Happy Anniversary!!! <3
VastaaPoistaJee, onnea! :)
VastaaPoistaKiitos!
PoistaOnnea Teille!
VastaaPoistaVanhin neljästä lapsestani menee huomenna naimisiin. Meille puolestaan tulee 30v täyteen elokuussa.
Kesä on juhlien aikaa!
Onnea ja onnea! Sulla on varmasti ns. mixed feelings :)
PoistaEi, minulla ei ole mixed, vaan ihan aidon luottavaiset ja sydämelliset.
VastaaPoistaJutta, taisit ymmärtää väärin... mä ajattelin lähinnä sellaista iloon ja onneen sekoittuvaa haikeutta siitä että oma lapsi nyt tosiaan on aikuinen :)
Poista