Siirry pääsisältöön

332 km, 3 hours 56 mins (periaatteessa)


Väsy, väsy, väääsyyy... aamu siivottiin taloa ja pakattiin autoa ja yhdentoista maissa oltiin matkalla kotiin... ja se matka oli niin piitkä ja vähän kivinenkin.

Eka pysähdys ruokakauppaan puolisentuntia startista ja siellä samalla hodarilounas koko joukolle, seuraava pysähdys kalasavustamoon, sitten poliisi pysäytti ja kirjoitti sakot, sen jälkeen tietyö jonka jälkeen pysähdyksen syynä oli O:n uninen makkaraoksennus ja  viimeiseksi vielä frouvan itsensä piti päästä pissille...  Matkaa sävytti lasten tappelu-kikatus-kirkuna-vinkuna-kitinä-itku. Jossakin välissä olis kannattanut ehkä vaihtaa jäbien vaipat niin olis säästynyt lastenistuinten pesulta... Kotona siis viideltä ja heti hysteerisesti purkamaan kasseja, pesemään pyykkejä ja ruokkimaan lapsosia. Seiskalta asetun ensimmäisen kerran aloilleni, mutta nyt on pyykit melkein pesty, lapset ruokittuna nukkumassa, autokin pesty ja enää pitäis ruokkia meidät aikuiset.

Tässä viimeinen erä kuvia...


Dungeness Crab eli kotoisasti kai taskurapu - on muuten hyvää ja lokit tykkää niitä myös syödä...
tämä siis rannalla lokkien jäljiltä. K oli ainoa joka suostui samaan kuvaan örkin kanssa.

Iltakävelyllä Koiran kanssa



Päiväpullaa


Meidän paita ja peppu


rakkautta...

...on...

...kolme lasta
Minne M...

...sinne myös K
Lomakoira
Kyllä oli ihanaa... ihan liian ihanaa...


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...