Siirry pääsisältöön

syksyn eka aamu


Eka kouluaamu, kiirettä ei ainakaan tule kun kaikki oli pystyssä jo kauan ennen kuutta – bussi tulee ovelle vähän jälkeen kahdeksan. Kaikkia jännittää, ensimmäistä kertaa M ei riehu vaan osaa kertoa että häntäkin jännittää... puhutaan siitä kuinka opettajiakin jännittää aina ekana koulupäivänä ja kaikkia muitakin oppilaita. Se istuu reppu selässä, kengät jalassa ja valmiina lähtöön, kello on 7:40.

Ai miten niin valmiina?
Bussi on myöhässä niin kuin aina ekana kouluaamuna ja bussikuski iloisesti kertoo kuinka häneltä on jäänyt puolet lapsista löytämättä... onneksi löysi meille – toivottavasti löytää kouluun... M hyppäs reippaasti bussiin ja suurin jännitys tais karista sillä hetkellä kun keltainen bussi ilmestyi näköpiiriin.

Sää on ekaan kouluaamuun sopivan syksyinen...
kylmää ja märkää, iltapäivällä pitäis kuitenkin olla jo lämmintä.

O ja K odottaa sitä bussia myös...


Sinne meni...
Tässä mä nyt istun, ihan rauhassa juomassa aamukahvia ja pojat katsoo Bob The Builderia, odottelen auton tuulilasin vaihtajaa ja suunnittelen junaradan rakennusta tattien kanssa.


Päivän huumoripala... kouluun ei saa viedä EDES leikkiaseita...


Kommentit

  1. Mun mies vei lapsena metsästyskiväärin Show and Telliin. Käveli vielä monta kadunpätkää kouluun pyssy kädessä, kukaan ei reagoinut. Näin villissä lännessä vielä 80-luvulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, no ihan aiheestahan se kai tossa lukee ja tiedän paljonkin perheitä joissa on ase ja meillekin on sellainen tulossa harrastuskäyttöön :)

      Poista
  2. Onnea uudelle blogille ja uudelle elämänvaiheelle sen myötä!

    VastaaPoista
  3. Hyvää koulun alkua! Ja onneksi lauantaina selvisitte kovalla säikähdyksellä, kyllä mahtoi olla kuitenkin järkytys se ikkuna-juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Oli se järkytys ja on vieläkin, huolimatta siitä että tähän oltiin varauduttu ja ikkunan avaaminen estetty.

      Poista
  4. Voi miten suloinen koulutyttö! Tosi ihana on myös tuo viimeisen kuvan tunnelma, pojat omissa asennoissaan ja koirakin paikalla päivystämässä. Mahtavan näköinen sohva, kun siihen mahtuu tuon ikäinen oikein mahalleen lekottelemaan noin päin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Eilen oli kiva päivä ja se tosiaan näkyy tossa kuvassa :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...