ryppyinen kymppi ja kotikivaa

L katselee lentolippuja Suomeen – siis itselleen, ei mulle tai meille – se lähtee tapaamaan omaa äitiään ja ostamaan meille joulusuklaata... Budapestejä ja Fazermintejä ja tietty sinistä, sitä suklaista parasta... No joo, se oli sivujuonne, se pääasia oli se että se kävi läpi sitä peltilaatikkoa jossa on kaikki kortit aasta ööhön, kaikkien vuosien varrelta. Katsoin mun ajokorttikuvaa kymmenen vuoden takaa ja työlupaa ja... yhteistä näille kuville oli se, että oon rypytön, siis ry-py-tön. Kymmenen vuotta ja kolme lasta tuo kurttuja, ja mä kun en ryppyvoiteisiin usko, enkä botoxiin, enkä kauneusleikkauksiin on lopputulos siis rypyllinen tai ryppyinen. Ei pahasti, on ryppyisempiäkin nelikymppisiä ja kyllä ihmisen täytyy osata vanheta, mutta siis ryppyisempi kuin silloin kun me tänne muutettiin. Katselin niitä kuvia ja mietin miten nuorelta silloin näytin ja miten paljon on ehtinyt tapahtua – kymmenessä vuodessa...

Huomenna starttaa vika viikko ennen koulua. Oikeastaan kaikki terapiat on jo aikataulutettu koulun mukaan ja meillä on aikaa, paljon aikaa... puistopiknikiä ja lokoisaa kotonaoloa, oikeastaan ekaa kertaa tänä kesänä, tai ainakin melkein.

Tänään oli just sellainen päivä kun haaveilin, rentoa oleilua... minä ja Koira ja metsä, perhe ja piha, yhdessä kävellen kauppaan ostamaan vähän halvempi punkku ja matkalla puistoon... lautapelejä, omenapiirakkaa, minniasuja ja kaikkea kivaa - kotikivaa.

K katsoo telkkua