Siirry pääsisältöön

ryppyinen kymppi ja kotikivaa


L katselee lentolippuja Suomeen – siis itselleen, ei mulle tai meille – se lähtee tapaamaan omaa äitiään ja ostamaan meille joulusuklaata... Budapestejä ja Fazermintejä ja tietty sinistä, sitä suklaista parasta... No joo, se oli sivujuonne, se pääasia oli se että se kävi läpi sitä peltilaatikkoa jossa on kaikki kortit aasta ööhön, kaikkien vuosien varrelta. Katsoin mun ajokorttikuvaa kymmenen vuoden takaa ja työlupaa ja... yhteistä näille kuville oli se, että oon rypytön, siis ry-py-tön. Kymmenen vuotta ja kolme lasta tuo kurttuja, ja mä kun en ryppyvoiteisiin usko, enkä botoxiin, enkä kauneusleikkauksiin on lopputulos siis rypyllinen tai ryppyinen. Ei pahasti, on ryppyisempiäkin nelikymppisiä ja kyllä ihmisen täytyy osata vanheta, mutta siis ryppyisempi kuin silloin kun me tänne muutettiin. Katselin niitä kuvia ja mietin miten nuorelta silloin näytin ja miten paljon on ehtinyt tapahtua – kymmenessä vuodessa...

Huomenna starttaa vika viikko ennen koulua. Oikeastaan kaikki terapiat on jo aikataulutettu koulun mukaan ja meillä on aikaa, paljon aikaa... puistopiknikiä ja lokoisaa kotonaoloa, oikeastaan ekaa kertaa tänä kesänä, tai ainakin melkein.

Tänään oli just sellainen päivä kun haaveilin, rentoa oleilua... minä ja Koira ja metsä, perhe ja piha, yhdessä kävellen kauppaan ostamaan vähän halvempi punkku ja matkalla puistoon... lautapelejä, omenapiirakkaa, minniasuja ja kaikkea kivaa - kotikivaa.

K katsoo telkkua

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää