Siirry pääsisältöön

ryppyinen kymppi ja kotikivaa


L katselee lentolippuja Suomeen – siis itselleen, ei mulle tai meille – se lähtee tapaamaan omaa äitiään ja ostamaan meille joulusuklaata... Budapestejä ja Fazermintejä ja tietty sinistä, sitä suklaista parasta... No joo, se oli sivujuonne, se pääasia oli se että se kävi läpi sitä peltilaatikkoa jossa on kaikki kortit aasta ööhön, kaikkien vuosien varrelta. Katsoin mun ajokorttikuvaa kymmenen vuoden takaa ja työlupaa ja... yhteistä näille kuville oli se, että oon rypytön, siis ry-py-tön. Kymmenen vuotta ja kolme lasta tuo kurttuja, ja mä kun en ryppyvoiteisiin usko, enkä botoxiin, enkä kauneusleikkauksiin on lopputulos siis rypyllinen tai ryppyinen. Ei pahasti, on ryppyisempiäkin nelikymppisiä ja kyllä ihmisen täytyy osata vanheta, mutta siis ryppyisempi kuin silloin kun me tänne muutettiin. Katselin niitä kuvia ja mietin miten nuorelta silloin näytin ja miten paljon on ehtinyt tapahtua – kymmenessä vuodessa...

Huomenna starttaa vika viikko ennen koulua. Oikeastaan kaikki terapiat on jo aikataulutettu koulun mukaan ja meillä on aikaa, paljon aikaa... puistopiknikiä ja lokoisaa kotonaoloa, oikeastaan ekaa kertaa tänä kesänä, tai ainakin melkein.

Tänään oli just sellainen päivä kun haaveilin, rentoa oleilua... minä ja Koira ja metsä, perhe ja piha, yhdessä kävellen kauppaan ostamaan vähän halvempi punkku ja matkalla puistoon... lautapelejä, omenapiirakkaa, minniasuja ja kaikkea kivaa - kotikivaa.

K katsoo telkkua

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

rahat on loppu, mutta myydään volvo

Hesarin kolumnisti ravistelee suomalaisia amerikasta käsin. Tällä kertaa aiheena oli peruskoulu. Kommenttikentässä ollaan takajaloillaan ja pyritään dissaamaan kolumnistin kirjoitusta oikealta ja vasemmalta, osa kutsuu suoraan jopa idiootiksi. Välissä muutama kannustaa ja tukee. Jokainen ulkosuomalainen tietää ihan hyvin ettei suomalaisen yhteiskunnan epäkohtiin saa puuttuua ulkoa käsin. Ei vaikka joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle. Vain suomessa asuva suomalainen saa arvostella suomen terveydenhuoltoa, koululaitosta tai verotusta. Ulkosuomalaisen tulee kiittää ja kumartaa, ymmärtää että on lottovoitto syntyä Suomeen. Vaan onko se ihan oikeasti lottovoitto? Miksi niin moni lähtee? Miksi niin moni niistä lähtijöistä palatessaan päättää lähteä uudestaan; ”heti kun vaan voi!” Miksi niin moni lähtijöistä tietää jo lähtiessään ettei aio palata? Miksi ulkosuomalainen ei halua asua Suomessa, vaan tyytyy kärräämään lomiltaa mukanaan kalliita desingnesineitä ja vaatteita? Miksi?...

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...

Konsensus Kari

sunnuntaina me syödään pullaa Itku pitkästä ilosta, paha paljon nauramasta. Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee. Mies se tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta. Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla. Vaatimattomuus kaunistaa. Suomalainen asenne elämään on kurinalainen. Kärsimyksen kautta päästään voittoon ja kurinalaisuus palkitaan. Arjen kuuluu tuntua harmaalta ja arkiselta, sillä ilman harmautta ei juhlakaan tuntuisi juhlalta. Vaikka kasvava osa suomalaisista ei tunnusta uskontoa, eroaa kirkosta ja haluaa pysyä kaukana jumalasta, varjostaa suomalaista ajattelua ja kulttuuria edelleen luterilaisuus, tietynlainen tarve itsensä rankaisemiseen, askeesiin ja kieltäytymiseen. Oli sitten kyse liiasta kivasta, liikunnasta, sokerista tai mistä tahansa mukavasta. Martta mahtuu edlleen syliin Hyvä ihminen syö puolukoita ja ruisleipää. Hyvän ihmisen lapset eivät syö sokeria, lisäaineita, väriaineita tai oikeastaan mitään muutakaan kivaa. Hyvän ihmisen lap...