Mitäs meille noin
muuten? Tavallista viikonloppua... asioiden hoitamista ja kirkkoa ja yks
lääkäri väliin ja jalka pakettiin ja uusia lankoja torkkupeittoa varten ja...
tavallista ja mukavaa siis. Jalassa akillesjänteen ja jonkun toisen jänteen
tulehdus ja juoksukielto muutamaksi viikoksi ja lähete jalkaspesialistille
ja... plääh!
Mulla on puuhakas
olo ja tekee mieli käydä hakemassa kurpitsat kuistille ja leipoa pullaa ja
omenapiirakkaa ja... avata hyvä viini ja laittaa hyvää ruokaa ja...
Onko musta
tulossa uskis? Onko Jumala puhunut mulle tai Jeesus soittanut? En tiedä ja
ei... mulle vaan tulee hyvä olo kun istun siellä sen tunnin ja lapset tykkää
pyhäkoulusta ja siellä on tuttuja, sellaisia puoliystäviä. Mä vaan saan sieltä
voimaa itselleni ja jaksan paremmin edes yrittää olla siedettävä ja mukava
ihminen. Se on mulle hyvä juttu... en mainosta en tuputa en tarjoile, L:n ei
tulis mieleenkään lähteä mukaan ja mä varmaan lähettäisin sen lääkäriin jos se
lähtis – ei, toivottaisin tervetulleeksi mukaan mutta kunnioitan sitä ettei
sitä kiinnosta, se saa kicksinsä muualta.
Ajattelin sen
valokuvauksenkin aloittaa jo tänään illalla, että saatte kokonaisen
vuorokauden. Pikavilkaisulla kalenteriin voin kertoa että pääsette mukaan
kouluaamuun ja hyytymättömyysklinikalle ja puheterapiaan ja leikkideitille...
autokuvia siis taas tiedossa ja kiirettä ja kaaosta ja kaatuneita laseja.
Kommentit
Lähetä kommentti