Siirry pääsisältöön

juoksukielto


Mitäs meille noin muuten? Tavallista viikonloppua... asioiden hoitamista ja kirkkoa ja yks lääkäri väliin ja jalka pakettiin ja uusia lankoja torkkupeittoa varten ja... tavallista ja mukavaa siis. Jalassa akillesjänteen ja jonkun toisen jänteen tulehdus ja juoksukielto muutamaksi viikoksi ja lähete jalkaspesialistille ja... plääh!




Mulla on puuhakas olo ja tekee mieli käydä hakemassa kurpitsat kuistille ja leipoa pullaa ja omenapiirakkaa ja... avata hyvä viini ja laittaa hyvää ruokaa ja...

Onko musta tulossa uskis? Onko Jumala puhunut mulle tai Jeesus soittanut? En tiedä ja ei... mulle vaan tulee hyvä olo kun istun siellä sen tunnin ja lapset tykkää pyhäkoulusta ja siellä on tuttuja, sellaisia puoliystäviä. Mä vaan saan sieltä voimaa itselleni ja jaksan paremmin edes yrittää olla siedettävä ja mukava ihminen. Se on mulle hyvä juttu... en mainosta en tuputa en tarjoile, L:n ei tulis mieleenkään lähteä mukaan ja mä varmaan lähettäisin sen lääkäriin jos se lähtis – ei, toivottaisin tervetulleeksi mukaan mutta kunnioitan sitä ettei sitä kiinnosta, se saa kicksinsä muualta.

Ajattelin sen valokuvauksenkin aloittaa jo tänään illalla, että saatte kokonaisen vuorokauden. Pikavilkaisulla kalenteriin voin kertoa että pääsette mukaan kouluaamuun ja hyytymättömyysklinikalle ja puheterapiaan ja leikkideitille... autokuvia siis taas tiedossa ja kiirettä ja kaaosta ja kaatuneita laseja.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

rahat on loppu, mutta myydään volvo

Hesarin kolumnisti ravistelee suomalaisia amerikasta käsin. Tällä kertaa aiheena oli peruskoulu. Kommenttikentässä ollaan takajaloillaan ja pyritään dissaamaan kolumnistin kirjoitusta oikealta ja vasemmalta, osa kutsuu suoraan jopa idiootiksi. Välissä muutama kannustaa ja tukee. Jokainen ulkosuomalainen tietää ihan hyvin ettei suomalaisen yhteiskunnan epäkohtiin saa puuttuua ulkoa käsin. Ei vaikka joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle. Vain suomessa asuva suomalainen saa arvostella suomen terveydenhuoltoa, koululaitosta tai verotusta. Ulkosuomalaisen tulee kiittää ja kumartaa, ymmärtää että on lottovoitto syntyä Suomeen. Vaan onko se ihan oikeasti lottovoitto? Miksi niin moni lähtee? Miksi niin moni niistä lähtijöistä palatessaan päättää lähteä uudestaan; ”heti kun vaan voi!” Miksi niin moni lähtijöistä tietää jo lähtiessään ettei aio palata? Miksi ulkosuomalainen ei halua asua Suomessa, vaan tyytyy kärräämään lomiltaa mukanaan kalliita desingnesineitä ja vaatteita? Miksi?...

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...

Konsensus Kari

sunnuntaina me syödään pullaa Itku pitkästä ilosta, paha paljon nauramasta. Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee. Mies se tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta. Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla. Vaatimattomuus kaunistaa. Suomalainen asenne elämään on kurinalainen. Kärsimyksen kautta päästään voittoon ja kurinalaisuus palkitaan. Arjen kuuluu tuntua harmaalta ja arkiselta, sillä ilman harmautta ei juhlakaan tuntuisi juhlalta. Vaikka kasvava osa suomalaisista ei tunnusta uskontoa, eroaa kirkosta ja haluaa pysyä kaukana jumalasta, varjostaa suomalaista ajattelua ja kulttuuria edelleen luterilaisuus, tietynlainen tarve itsensä rankaisemiseen, askeesiin ja kieltäytymiseen. Oli sitten kyse liiasta kivasta, liikunnasta, sokerista tai mistä tahansa mukavasta. Martta mahtuu edlleen syliin Hyvä ihminen syö puolukoita ja ruisleipää. Hyvän ihmisen lapset eivät syö sokeria, lisäaineita, väriaineita tai oikeastaan mitään muutakaan kivaa. Hyvän ihmisen lap...