tiistai 4. syyskuuta 2012

hammastahna ON myrkkyä


Mä päätin aamulla - tai oikeastaan eilen - että meillä ON tänään hyvä ja kiva päivä. Me mennään lasten kanssa puistoon, syödään pikniklounas ja nautitaan viimeisistä kesälomapäivistä... Näin huolimatta siitä että kello kymmeneen mennessä olin ehtinyt jo laastaroida tyttäreni polven ja valella sen siinä sivussa hydrokortisonilla hoitaakseni laastariliimasta syntynyttä ihottumaa (sillä on vaikea laastarifetissi), JA soittaa myrkytystietokeskukseen selvittääkseni kuinka paljon kaksivuotias 13kg painava lapsi voi syödä hammastahanaa joutumatta sairaalaan – raja on muuten 4 ruokalusikallista – ja meillä riitti kotihoitona pari kalsiumtablettia neutraloimaan fluoria, JA laastaroimaan sen samaisen lapsen pohkeen sen osuttua ties mihin (lopputulemana parisenttinen verta vuotava naarmu) JA lähettämään sen samaisen parivuotiaan yläkertaan jäähylle sen purtua omaa veljeään (täähän on siis ihan standardi touhua meillä). 

Lopulta meillä oli kuitenkin eväät ja vaihtovaatteet ja pyyhkeet pakattuna, koira ulkoilutettu ja lapset autossa - ja silläkin riskillä että hukkaan lapset puistossa tai joku putoaa kiipeilytelineestä ja katkaisee jalkansa - lähdimme matkaan. Moni olis varmaan luovuttanut ja ajanut suoraan lääkäriasemalle odottamaan maailmanloppua, mutta mikään ei onnistunut kaatamaan mun positiivista mielialaa tänä aamuna, ei edes se että myrkytystietokeskuksen täti kysyi kaikki meidän tiedot ja sen jälkeen vakuutti ettei tietoja luovuteta kenellekään - sieluni silmin näin heti lastensuojeluviranomaiset kärppänä, mutta ei kai hammastahnan syöminen niin tavatonta kai kuitenkaan ole... Eihän?

Puistossa meillä oli ihan aikuisten oikeesti kivaa, lounas maistui hyvälle ja elämä oli leppoisaa kuten kuvista näkyy... 



Vaan hullut kastelee itsensä vapaaehtoisesti...
Korista ilman palloa
Hyvä ostos
Klinikalla odottelemassa
Klinikalla homma vähän luisui käsistä ja meitä vastapäätä istuva intialaisnainen mulkoili mua pahasti kun nää ajeli autoilla pitkin lattioita, mutta siellä ON tylsää odottaa ja O:lla oli hyvä sessio toimintaterapiassa eli lopputulos jäi selkeästi positiivisen puolelle. Siellä sain samalla viilattua loppuun meidän syksyn terapiat ja nyt ollaan valmiita syksyyn ja kouluun ja kaikkeen... kuin partiolaiset – koskaan en ole käynyt partiossa.  Lykkäsin unisen O:n kotona suoraan sänkyyn joten  toiveissa on että me saadaan hoidettua tää päivä kunnialla loppuun asti – siis ilman että mä saan itkupotkuraivaria.



2 kommenttia:

  1. Tää teksti oli just se mitä tarvitsin tähän hetkeen: vetraistukea. Ihailen suunnattomasti kykyäsi pysyä järkymättömästi positiivisena tuon alun sähellyksen jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parasta tuke on huomata ettei ole yksin vaan että muutkin elää samassa kaaoksessa ;)

      Poista

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.