Siirry pääsisältöön

hammastahna ON myrkkyä


Mä päätin aamulla - tai oikeastaan eilen - että meillä ON tänään hyvä ja kiva päivä. Me mennään lasten kanssa puistoon, syödään pikniklounas ja nautitaan viimeisistä kesälomapäivistä... Näin huolimatta siitä että kello kymmeneen mennessä olin ehtinyt jo laastaroida tyttäreni polven ja valella sen siinä sivussa hydrokortisonilla hoitaakseni laastariliimasta syntynyttä ihottumaa (sillä on vaikea laastarifetissi), JA soittaa myrkytystietokeskukseen selvittääkseni kuinka paljon kaksivuotias 13kg painava lapsi voi syödä hammastahanaa joutumatta sairaalaan – raja on muuten 4 ruokalusikallista – ja meillä riitti kotihoitona pari kalsiumtablettia neutraloimaan fluoria, JA laastaroimaan sen samaisen lapsen pohkeen sen osuttua ties mihin (lopputulemana parisenttinen verta vuotava naarmu) JA lähettämään sen samaisen parivuotiaan yläkertaan jäähylle sen purtua omaa veljeään (täähän on siis ihan standardi touhua meillä). 

Lopulta meillä oli kuitenkin eväät ja vaihtovaatteet ja pyyhkeet pakattuna, koira ulkoilutettu ja lapset autossa - ja silläkin riskillä että hukkaan lapset puistossa tai joku putoaa kiipeilytelineestä ja katkaisee jalkansa - lähdimme matkaan. Moni olis varmaan luovuttanut ja ajanut suoraan lääkäriasemalle odottamaan maailmanloppua, mutta mikään ei onnistunut kaatamaan mun positiivista mielialaa tänä aamuna, ei edes se että myrkytystietokeskuksen täti kysyi kaikki meidän tiedot ja sen jälkeen vakuutti ettei tietoja luovuteta kenellekään - sieluni silmin näin heti lastensuojeluviranomaiset kärppänä, mutta ei kai hammastahnan syöminen niin tavatonta kai kuitenkaan ole... Eihän?

Puistossa meillä oli ihan aikuisten oikeesti kivaa, lounas maistui hyvälle ja elämä oli leppoisaa kuten kuvista näkyy... 



Vaan hullut kastelee itsensä vapaaehtoisesti...
Korista ilman palloa
Hyvä ostos
Klinikalla odottelemassa
Klinikalla homma vähän luisui käsistä ja meitä vastapäätä istuva intialaisnainen mulkoili mua pahasti kun nää ajeli autoilla pitkin lattioita, mutta siellä ON tylsää odottaa ja O:lla oli hyvä sessio toimintaterapiassa eli lopputulos jäi selkeästi positiivisen puolelle. Siellä sain samalla viilattua loppuun meidän syksyn terapiat ja nyt ollaan valmiita syksyyn ja kouluun ja kaikkeen... kuin partiolaiset – koskaan en ole käynyt partiossa.  Lykkäsin unisen O:n kotona suoraan sänkyyn joten  toiveissa on että me saadaan hoidettua tää päivä kunnialla loppuun asti – siis ilman että mä saan itkupotkuraivaria.



Tunnisteet:

Kommentit

  1. Tähtönen5. syyskuuta 2012 klo 2.36

    Tää teksti oli just se mitä tarvitsin tähän hetkeen: vetraistukea. Ihailen suunnattomasti kykyäsi pysyä järkymättömästi positiivisena tuon alun sähellyksen jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa5. syyskuuta 2012 klo 7.21

      Parasta tuke on huomata ettei ole yksin vaan että muutkin elää samassa kaaoksessa ;)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää