Siirry pääsisältöön

hammastahna ON myrkkyä


Mä päätin aamulla - tai oikeastaan eilen - että meillä ON tänään hyvä ja kiva päivä. Me mennään lasten kanssa puistoon, syödään pikniklounas ja nautitaan viimeisistä kesälomapäivistä... Näin huolimatta siitä että kello kymmeneen mennessä olin ehtinyt jo laastaroida tyttäreni polven ja valella sen siinä sivussa hydrokortisonilla hoitaakseni laastariliimasta syntynyttä ihottumaa (sillä on vaikea laastarifetissi), JA soittaa myrkytystietokeskukseen selvittääkseni kuinka paljon kaksivuotias 13kg painava lapsi voi syödä hammastahanaa joutumatta sairaalaan – raja on muuten 4 ruokalusikallista – ja meillä riitti kotihoitona pari kalsiumtablettia neutraloimaan fluoria, JA laastaroimaan sen samaisen lapsen pohkeen sen osuttua ties mihin (lopputulemana parisenttinen verta vuotava naarmu) JA lähettämään sen samaisen parivuotiaan yläkertaan jäähylle sen purtua omaa veljeään (täähän on siis ihan standardi touhua meillä). 

Lopulta meillä oli kuitenkin eväät ja vaihtovaatteet ja pyyhkeet pakattuna, koira ulkoilutettu ja lapset autossa - ja silläkin riskillä että hukkaan lapset puistossa tai joku putoaa kiipeilytelineestä ja katkaisee jalkansa - lähdimme matkaan. Moni olis varmaan luovuttanut ja ajanut suoraan lääkäriasemalle odottamaan maailmanloppua, mutta mikään ei onnistunut kaatamaan mun positiivista mielialaa tänä aamuna, ei edes se että myrkytystietokeskuksen täti kysyi kaikki meidän tiedot ja sen jälkeen vakuutti ettei tietoja luovuteta kenellekään - sieluni silmin näin heti lastensuojeluviranomaiset kärppänä, mutta ei kai hammastahnan syöminen niin tavatonta kai kuitenkaan ole... Eihän?

Puistossa meillä oli ihan aikuisten oikeesti kivaa, lounas maistui hyvälle ja elämä oli leppoisaa kuten kuvista näkyy... 



Vaan hullut kastelee itsensä vapaaehtoisesti...
Korista ilman palloa
Hyvä ostos
Klinikalla odottelemassa
Klinikalla homma vähän luisui käsistä ja meitä vastapäätä istuva intialaisnainen mulkoili mua pahasti kun nää ajeli autoilla pitkin lattioita, mutta siellä ON tylsää odottaa ja O:lla oli hyvä sessio toimintaterapiassa eli lopputulos jäi selkeästi positiivisen puolelle. Siellä sain samalla viilattua loppuun meidän syksyn terapiat ja nyt ollaan valmiita syksyyn ja kouluun ja kaikkeen... kuin partiolaiset – koskaan en ole käynyt partiossa.  Lykkäsin unisen O:n kotona suoraan sänkyyn joten  toiveissa on että me saadaan hoidettua tää päivä kunnialla loppuun asti – siis ilman että mä saan itkupotkuraivaria.



Kommentit

  1. Tää teksti oli just se mitä tarvitsin tähän hetkeen: vetraistukea. Ihailen suunnattomasti kykyäsi pysyä järkymättömästi positiivisena tuon alun sähellyksen jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parasta tuke on huomata ettei ole yksin vaan että muutkin elää samassa kaaoksessa ;)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

rahat on loppu, mutta myydään volvo

Hesarin kolumnisti ravistelee suomalaisia amerikasta käsin. Tällä kertaa aiheena oli peruskoulu. Kommenttikentässä ollaan takajaloillaan ja pyritään dissaamaan kolumnistin kirjoitusta oikealta ja vasemmalta, osa kutsuu suoraan jopa idiootiksi. Välissä muutama kannustaa ja tukee. Jokainen ulkosuomalainen tietää ihan hyvin ettei suomalaisen yhteiskunnan epäkohtiin saa puuttuua ulkoa käsin. Ei vaikka joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle. Vain suomessa asuva suomalainen saa arvostella suomen terveydenhuoltoa, koululaitosta tai verotusta. Ulkosuomalaisen tulee kiittää ja kumartaa, ymmärtää että on lottovoitto syntyä Suomeen. Vaan onko se ihan oikeasti lottovoitto? Miksi niin moni lähtee? Miksi niin moni niistä lähtijöistä palatessaan päättää lähteä uudestaan; ”heti kun vaan voi!” Miksi niin moni lähtijöistä tietää jo lähtiessään ettei aio palata? Miksi ulkosuomalainen ei halua asua Suomessa, vaan tyytyy kärräämään lomiltaa mukanaan kalliita desingnesineitä ja vaatteita? Miksi?...

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...

Konsensus Kari

sunnuntaina me syödään pullaa Itku pitkästä ilosta, paha paljon nauramasta. Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee. Mies se tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta. Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla. Vaatimattomuus kaunistaa. Suomalainen asenne elämään on kurinalainen. Kärsimyksen kautta päästään voittoon ja kurinalaisuus palkitaan. Arjen kuuluu tuntua harmaalta ja arkiselta, sillä ilman harmautta ei juhlakaan tuntuisi juhlalta. Vaikka kasvava osa suomalaisista ei tunnusta uskontoa, eroaa kirkosta ja haluaa pysyä kaukana jumalasta, varjostaa suomalaista ajattelua ja kulttuuria edelleen luterilaisuus, tietynlainen tarve itsensä rankaisemiseen, askeesiin ja kieltäytymiseen. Oli sitten kyse liiasta kivasta, liikunnasta, sokerista tai mistä tahansa mukavasta. Martta mahtuu edlleen syliin Hyvä ihminen syö puolukoita ja ruisleipää. Hyvän ihmisen lapset eivät syö sokeria, lisäaineita, väriaineita tai oikeastaan mitään muutakaan kivaa. Hyvän ihmisen lap...