Siirry pääsisältöön

yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa


Sanoja lisää myöhemmin...


Tunnisteet:

Kommentit

  1. marikan polut12. syyskuuta 2012 klo 22.01

    <3!

    VastaaPoista
  2. Tiuhti12. syyskuuta 2012 klo 22.15

    <3

    VastaaPoista
  3. Anna13. syyskuuta 2012 klo 1.00

    Ihana :)

    VastaaPoista
  4. Veera13. syyskuuta 2012 klo 1.25

    Komppaan edellisiä: IHANAA!!! ❤ ❤ ❤

    VastaaPoista
  5. jonna h13. syyskuuta 2012 klo 2.56

    Voi pientä keijua!!!

    VastaaPoista
  6. Muusa Liinpaa13. syyskuuta 2012 klo 8.07

    Kiitos!

    VastaaPoista
  7. Dawn13. syyskuuta 2012 klo 8.43

    Ihana pieni balleriina! :)

    VastaaPoista
  8. sanna13. syyskuuta 2012 klo 14.01

    Musta toi kuva on jotenkin niin koskettava. Keijuprinsessa varmistaa, että ne siivet on varmasti siellä missä pitääkin. Suloinen ballerina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa13. syyskuuta 2012 klo 17.43

      Mulla on kyyneleet silmissä kun sitä katson... M ei tiennyt että kuvaan salaa lasin takaa verhon rakosesta :)

      Poista
  9. Anonyymi13. syyskuuta 2012 klo 22.05

    Tää kuva on jotain niin kaunista. Itse varmaankin printtaisin tällaisesta kuvasta useita kopioita, jotta jokaisena huonona hetkenä löytäisin keijun piristämään päivää.

    -Minna

    VastaaPoista
  10. Nyyperi11. marraskuuta 2012 klo 10.33

    Niin koskettava kuva! Kyyneleet tulvahti silmiin liikutuksesta, vaikka teitä en edes tunne. Ehkä hieman saattaa mielialaan vaikuttaa se, että olen viettänyt sun blogimaailmassa tänään MONTA tuntia kahvikuppi kourassa kun omat lapset lähtivät isänsä luokse isänpäivän viettoon. Ihan todella en ole aamupäivän jälkeen tehnyt muuta kuin maannut sohvalla sun blogimaailmassa. On aina niin ihanaa kun löytää blogin joka on vaan pakko lukea alusta loppuun ahmimalla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa11. marraskuuta 2012 klo 17.14

      Musta tuntuu aina silloin kun törmään vastaavaan blogiin että luen jännittävää kirjaa... näissä "blogikirjoissa" on vaan se hyvä puoli että ne jatkuu vielä senkin jälkeen kun on saanut kaiken luettua :)

      Poista
    2. Nyyperi12. marraskuuta 2012 klo 4.33

      Toivottavasti tällä kerralla jatkuukin! Mulle on kaksi kertaa käynyt niin että kun olen saanut kahlattua jonkun aivan ihanan blogin alusta loppuun niin se onkin loppunut kokonaan... arvaa turhauttiko :D

      Poista
    3. Muusa Liinpaa12. marraskuuta 2012 klo 7.51

      Se verran oon itse koukussa tähän, että tuskin maltan lopettaa :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää