Siirry pääsisältöön

normikaaos ennen lomaa


Koko viikko on kulkenut jotenkin puolikaoottisissa tunnelmissa eikä tämä päivä taida poiketa siitä tunnelmasta mitenkään... pika-aamiaiset, eka autoon ja terapiaan L:n mukana, toiselle lounas ja ”show and tell” – ihmeellistä kyllä mä muistin sen - ja snacksit ja vaatteet ja... toinen bussiin, kolmas telkkarin eteen ja suomikoulukamat kasaan, kauppalistaa lomaa varten, sähköposteja, pika-aamiainen itselle, äkkiä jotain riepua päälle, koira ulos, kolmas autoon ja hakemaan sitä ekaa terapiasta... autolla suomikoululle laittamaan kaikki valmiiksi sijaista varten kauhukaksikon kanssa, pika-lounas jossakin – missä? Tässä välissä mä ehkä ehtisin käymään kaupassa, mutta ehtisinkö oikeesti viedä kauppakamat kotiin ja jääkaappiin vai kulkeeko ne sit loppupäivän auringossa lavalla? Vaihtoehtoisesti kotiin lounaalle, pojat unille ja sillä välin pakkausta ja sitä pyykinpesua mikä jäi eilen tekemättä... Makkarissa on pelottavan kokoinen kasa puhdasta, viikkaamatonta pyykkiä... Puolkolmeksi koululle hakemaan M ja terapiaan ja sieltä nopsaa kotiin ja pakkaamaan ja ruokkimaan lapset ja jossakin vaiheessa iltaa kaikki autoon ja matkaan ja, ja, ja, ja, ja... Mä yritän miettiä mitä mä olen unohtanut tästä yhtälöstä... L ainakin unohti läppärinsä kotiin ja ilmestynee kohta takaisin... M:n koulubussit pitää ainakin peruttaa huomiselta ja maanantailta ja posti ja mitä vielä?

M:n koulueleganssia
(ja noita sukkiksia ei kyllä oikeesti tartte yhtään mihinkään...)
Täältä tullaan LOMA ja lomatalo! Huomenna aamulla mä herään siihen kun aallot lyö rantaan  aivan liian aikaisin lasten metelöintiin - lomatalossa.


Kommentit

  1. Hah, meillä oli sama kaaos viime viikolla ja tämä viikko on sitten mennyt laukkusotkuja siivotessa ja samalla yritän valmistaa kamaa monikkokirppareihin. Mutta kyllä se on ihanaa kun hetkeksi pääsee pois...

    Otin muuten aika varhaiseen käyttöön kaksosten kanssa samat lounas-kylmälaukut ja kallet kuin noiden koululaisten kanssa, kätevää kun ei koskaan tartte tuoda nälästä kiukkuisia poikia kotiin tai miettiä mistä ruokaa hakisi. Tietty vaatii sen suunnittelun ja ajan sitten aamusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäis tosiaan varmaan alkaa pakkaamaan noillekin eväät.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...