leppoisaa ihanaa

Ekaa kertaa sitten lasten syntymän – ja tämä pitää sisällään myös sen ajan kun meillä oli vain yksi lapsi – on elämä lomatalossa ollut ihan oikeesti leppoisaa... ei ole ollut sitä kellon ja ympäristön vahtaamista... ei kai se nyt tapa itseään tai riko tai... koska ne pitää ruokkia ja nukuttaa ja... äkkiä ruokaa pöytään ennen kuin... äkkiä ulos, ennen kuin, äkkiä, äkkiä, äkkiä... Yhdessä tehtiin pannariaamiaista, lapset kattoi pöydän, M teki munakokkelin ja pojat maisteli vattuja ja appelsiineja... syötiin aamiainen rauhassa ja ilman sählinkejä ja nyt mä nautin sen toisen kahvikupillisen tässä koneella lasten leikkiessä hotellia alakerrassa. L surffaa kera limulasin pöydän toisella puolen.

Kun jaksetaan puetaan ja lähdetään  ulos tekemään ei oikeastaan mitään, iltapäivällä sit varmaan rannalle tekemään hiekkalinnaa... Jossakin vaiheessa päivää korkataan viinipullo ja ihaillaan merimaisemaa kera viinin ja ehkä ilmakuivatunkinkun ja hyvien juustojen... elämä on aika ihanaa! Musta tuntuu että tätä hetkeä mä olen odottanut viimeiset neljä ja puolivuotta, eikun viisitoista vuotta... jo silloin kun näistä kolmesta vasta haaveiltiin.