Siirry pääsisältöön

leppoisaa ihanaa


Ekaa kertaa sitten lasten syntymän – ja tämä pitää sisällään myös sen ajan kun meillä oli vain yksi lapsi – on elämä lomatalossa ollut ihan oikeesti leppoisaa... ei ole ollut sitä kellon ja ympäristön vahtaamista... ei kai se nyt tapa itseään tai riko tai... koska ne pitää ruokkia ja nukuttaa ja... äkkiä ruokaa pöytään ennen kuin... äkkiä ulos, ennen kuin, äkkiä, äkkiä, äkkiä... Yhdessä tehtiin pannariaamiaista, lapset kattoi pöydän, M teki munakokkelin ja pojat maisteli vattuja ja appelsiineja... syötiin aamiainen rauhassa ja ilman sählinkejä ja nyt mä nautin sen toisen kahvikupillisen tässä koneella lasten leikkiessä hotellia alakerrassa. L surffaa kera limulasin pöydän toisella puolen.

Kun jaksetaan puetaan ja lähdetään  ulos tekemään ei oikeastaan mitään, iltapäivällä sit varmaan rannalle tekemään hiekkalinnaa... Jossakin vaiheessa päivää korkataan viinipullo ja ihaillaan merimaisemaa kera viinin ja ehkä ilmakuivatunkinkun ja hyvien juustojen... elämä on aika ihanaa! Musta tuntuu että tätä hetkeä mä olen odottanut viimeiset neljä ja puolivuotta, eikun viisitoista vuotta... jo silloin kun näistä kolmesta vasta haaveiltiin.




Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi22. syyskuuta 2012 klo 10.57

    Kuulostaa niin i-ha-nal-ta!! Olen onnellinen puolestanne :)

    m

    VastaaPoista
  2. Tiuhti22. syyskuuta 2012 klo 11.58

    :) Leppoisaa ja ihanaa lomaa jatkossakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa23. syyskuuta 2012 klo 9.49

      Kiitos! Meidän on helppoa olla täällä kun kaikki on tuttua ja M tietää mitä täällä tehdään ja missä järjestyksessä.

      Poista
  3. sanna24. syyskuuta 2012 klo 13.03

    Kuvista paistaa toi onni ja ihana fiilis. Oon niin onnellinen teidän puolesta. Olette todella ansainneet lomanne!!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää