Siirry pääsisältöön

leppoisaa ihanaa


Ekaa kertaa sitten lasten syntymän – ja tämä pitää sisällään myös sen ajan kun meillä oli vain yksi lapsi – on elämä lomatalossa ollut ihan oikeesti leppoisaa... ei ole ollut sitä kellon ja ympäristön vahtaamista... ei kai se nyt tapa itseään tai riko tai... koska ne pitää ruokkia ja nukuttaa ja... äkkiä ruokaa pöytään ennen kuin... äkkiä ulos, ennen kuin, äkkiä, äkkiä, äkkiä... Yhdessä tehtiin pannariaamiaista, lapset kattoi pöydän, M teki munakokkelin ja pojat maisteli vattuja ja appelsiineja... syötiin aamiainen rauhassa ja ilman sählinkejä ja nyt mä nautin sen toisen kahvikupillisen tässä koneella lasten leikkiessä hotellia alakerrassa. L surffaa kera limulasin pöydän toisella puolen.

Kun jaksetaan puetaan ja lähdetään  ulos tekemään ei oikeastaan mitään, iltapäivällä sit varmaan rannalle tekemään hiekkalinnaa... Jossakin vaiheessa päivää korkataan viinipullo ja ihaillaan merimaisemaa kera viinin ja ehkä ilmakuivatunkinkun ja hyvien juustojen... elämä on aika ihanaa! Musta tuntuu että tätä hetkeä mä olen odottanut viimeiset neljä ja puolivuotta, eikun viisitoista vuotta... jo silloin kun näistä kolmesta vasta haaveiltiin.




Kommentit

  1. Kuulostaa niin i-ha-nal-ta!! Olen onnellinen puolestanne :)

    m

    VastaaPoista
  2. :) Leppoisaa ja ihanaa lomaa jatkossakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Meidän on helppoa olla täällä kun kaikki on tuttua ja M tietää mitä täällä tehdään ja missä järjestyksessä.

      Poista
  3. Kuvista paistaa toi onni ja ihana fiilis. Oon niin onnellinen teidän puolesta. Olette todella ansainneet lomanne!!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...