Siirry pääsisältöön

balettia ja unettomia öitä


Niin se yksi kuva tosiaan kertoi enemmän kuin ne tuhat sanaa, jotka seuraa perästä... M pääsi siihen 5-7 -vuotiaitten ryhmään ja sen satubaletin sijaan siis ihan oikeeseen balettiin. Se oli eilen ainoa oppilas – M on terapiassa tottunut olemaan opettajan tai terapeutin kanssa kahdenkesken ja siksi se meni niin luontevasti - ja niin, niin, niin innoissaan ja opettaja oli vaikuttunut kun neitihän on opetellut balettia kirjoista, telkkarista ja mun hataran muistin avulla... osas kaikki asennot ja relevet ja pliet ja... Mun hatarat muistikuvat perustuu lapsuuden balettitunteihin ja venäläisen koulukunnan ankaraan opettajaan joka hakkas meitä kepillä. M:n tunnin jälkeen kerroin opettajalle M:sta vähän lisää ja opettaja sanoi että hänellä tsellään on kolme poikaa ja yksi pojista on autisti. Ms Kathleen kiitti tiedosta ja totesi että M sopii loistavasti ryhmään kun on niin hyvä kuuntelemaan ja noudattamaan ohjeita. En halunnut ennen sitä  tuntia sanoa asiasta mitään, kun monilla asiaa sen enempää tuntemattomilla voi olla aika erikoisiakin ennakkokäsityksiä näistä lapsista... käytöshäiriöitä, raivareita, ryhmään sopimattomuutta... joo, onhan niitä meilläkin mutta vasta kotona tai autossa, tilanteen jälkeen. Loppuiltapäivä meni stressin purkautuessa ja suurta sieluntuskaa potiessa - yksin.

 

Kaikki kuvat siis verhonraosta ikkunan takaa

Itselleni varasin kampaajan, vaihdoin vuoroa L:n kanssa ja pakenin väsyneitä ja kiukkuisia lapsiani aikuisten maailmaan – nautin ja kävin kaupassakin ihan yksin.

Mutta se yö... voi mikä yö....

23:05 O itkee, rauhoittuu silittelyllä
01:20 O itkee, annan sille lääkettä
03:50 O itkee ja herättää K:n otan O:n viereen patjalle lattialle
04:30 M herää O:n hulinoihin, suljen M:n oven ja laitan Koiran sinne M:n turvaksi
06:00 herää ensin K, hakkaa ovea ja ulisee, kun on raukka ihan yksin herättäen kaikki muutkin – luovutamme ja nousemme ylös.

Näitä öitä on jokaisessa lapsiperheessä silloin kun lapset sairastaa, se on kuitenkin laiha lohtu näin aamutuimaan... kahvi ja keksit lohduttaa vähän enemmän, ei nekään tosin kovin paljoa. Taidan käyttää ton korvalääkärissä, ihan vaan varmuuden vuoksi.


Kommentit

  1. Mikä tuuri taas! Näinhän tän pitikin mennä. Ei hälisevää isoa pienten ryhmää, vaan ihkaoikeaa balettia. Ja neiti on kuin valmis balettiprinsessa asentoineen, asusteineen ja ja ja. Ja opettajakin vielä ammattilainen, sekä opettajana, että autistin äitinä. Ihana juttu, voi kuinka iloinen olen teidän puolesta!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä!!!!! Ei olis voinut käydä paremmin :) M:n balettikoulussa on yhtä tarkka pukukoodi kuin Suomessa Oopperan Balettikoulussa, jokaisen vuosikurssin oppilaat pukeutuu eriväriseen jumppapukuun ja tunnille ei oo asiaa muussa :)

      Poista
  2. Oi mikä neitokainen :) Jotenkin todella liikuttavaa. Tuli heti mieleeni, että M:stähän tulee varmasti seuraava suuri Ballerina :) Jos hän on tästä lajista noin kiinnostunut, laittaa varmasti kaiken tarmonsa baletin opetteluun..

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...