torstai 13. syyskuuta 2012

balettia ja unettomia öitä


Niin se yksi kuva tosiaan kertoi enemmän kuin ne tuhat sanaa, jotka seuraa perästä... M pääsi siihen 5-7 -vuotiaitten ryhmään ja sen satubaletin sijaan siis ihan oikeeseen balettiin. Se oli eilen ainoa oppilas – M on terapiassa tottunut olemaan opettajan tai terapeutin kanssa kahdenkesken ja siksi se meni niin luontevasti - ja niin, niin, niin innoissaan ja opettaja oli vaikuttunut kun neitihän on opetellut balettia kirjoista, telkkarista ja mun hataran muistin avulla... osas kaikki asennot ja relevet ja pliet ja... Mun hatarat muistikuvat perustuu lapsuuden balettitunteihin ja venäläisen koulukunnan ankaraan opettajaan joka hakkas meitä kepillä. M:n tunnin jälkeen kerroin opettajalle M:sta vähän lisää ja opettaja sanoi että hänellä tsellään on kolme poikaa ja yksi pojista on autisti. Ms Kathleen kiitti tiedosta ja totesi että M sopii loistavasti ryhmään kun on niin hyvä kuuntelemaan ja noudattamaan ohjeita. En halunnut ennen sitä  tuntia sanoa asiasta mitään, kun monilla asiaa sen enempää tuntemattomilla voi olla aika erikoisiakin ennakkokäsityksiä näistä lapsista... käytöshäiriöitä, raivareita, ryhmään sopimattomuutta... joo, onhan niitä meilläkin mutta vasta kotona tai autossa, tilanteen jälkeen. Loppuiltapäivä meni stressin purkautuessa ja suurta sieluntuskaa potiessa - yksin.

 

Kaikki kuvat siis verhonraosta ikkunan takaa

Itselleni varasin kampaajan, vaihdoin vuoroa L:n kanssa ja pakenin väsyneitä ja kiukkuisia lapsiani aikuisten maailmaan – nautin ja kävin kaupassakin ihan yksin.

Mutta se yö... voi mikä yö....

23:05 O itkee, rauhoittuu silittelyllä
01:20 O itkee, annan sille lääkettä
03:50 O itkee ja herättää K:n otan O:n viereen patjalle lattialle
04:30 M herää O:n hulinoihin, suljen M:n oven ja laitan Koiran sinne M:n turvaksi
06:00 herää ensin K, hakkaa ovea ja ulisee, kun on raukka ihan yksin herättäen kaikki muutkin – luovutamme ja nousemme ylös.

Näitä öitä on jokaisessa lapsiperheessä silloin kun lapset sairastaa, se on kuitenkin laiha lohtu näin aamutuimaan... kahvi ja keksit lohduttaa vähän enemmän, ei nekään tosin kovin paljoa. Taidan käyttää ton korvalääkärissä, ihan vaan varmuuden vuoksi.


4 kommenttia:

  1. Mikä tuuri taas! Näinhän tän pitikin mennä. Ei hälisevää isoa pienten ryhmää, vaan ihkaoikeaa balettia. Ja neiti on kuin valmis balettiprinsessa asentoineen, asusteineen ja ja ja. Ja opettajakin vielä ammattilainen, sekä opettajana, että autistin äitinä. Ihana juttu, voi kuinka iloinen olen teidän puolesta!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä!!!!! Ei olis voinut käydä paremmin :) M:n balettikoulussa on yhtä tarkka pukukoodi kuin Suomessa Oopperan Balettikoulussa, jokaisen vuosikurssin oppilaat pukeutuu eriväriseen jumppapukuun ja tunnille ei oo asiaa muussa :)

      Poista
  2. Oi mikä neitokainen :) Jotenkin todella liikuttavaa. Tuli heti mieleeni, että M:stähän tulee varmasti seuraava suuri Ballerina :) Jos hän on tästä lajista noin kiinnostunut, laittaa varmasti kaiken tarmonsa baletin opetteluun..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En olis hämmästynyt vaikka tuliskin :)

      Poista

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.