Siirry pääsisältöön

nuoria? ehkä nuorekkaita


On tietysti tavallaan ihan positiivista että pienet lapset tekee musta tai meistä muitten silmissä nuoria mutta joku siinä silti nyppii... Tänäänkin meinasin yhdeltä papalta kysäistä minkä ikäisiksi se meidät kuvittelee kun puhui vuorotellen nuoresta parista ja nuoresta perheestä... hmm... ollaan molemmat neljänkympin hurjemmalla puolen ja näitä aviovuosiakin on takana jo se viisitoista eli ei kai meistä enää mitenkään saa nuorta paria tai nuoria vanhempia vaikka toi jälkikasvu onkin nuorenpuoleista. Ensiolettama saattais olla että ehkä me näytetään jotenkin tosi nuorilta, mutta L on harmaa ja kukaan ei liene niin sokea että vois jättää nää mun rypyt huomioimatta – edes hämärässä – ja joo en kuvittele niitä ryppyjä, kyllä ne on ihan aitoja enkä niitä yhtään ymmärrä edes hävetä.

Mummot on mummoja ja vanhat sedät vanhoja setiä, mutta kun tähän syyllistyy ihan tutut ja läheisetkin aina välillä. Mä muistan eräänkin keskustelun jossa L joutui muistuttamaan vastapuolta, että hän on itseasiassa vanhempi kuin se joka L:llää niin kovin nuoreksi puhutteli.  Kokemattomia vanhempina sitten? Ei meillä joo edelleenkään ole murrosikäisiä tai edes kouluikäisiä lapsia, mutta kyllä erkka ja yksi pari kaksosia aika hyvin kouluttaa, harvemmin menee sormi suuhun ja uutuudenviehätyskin on jo ehtinyt karisemaan kauan sitten.

Tiedoksi siis kaikille, että me ei olla yhtään hukassa, peloissamme tai avuttomia... me pärjätään ihan hyvin tän lauman kanssa. Meidän lähestymistapa ei vaan ole kovin hysteerinen. Niin ja meillä on se natsinukkumaanmenoaika, ei siksi ettei ymmärreittäis että lapset voi välillä valvoakin, vaan KOSKA kumpikaan näitten kolmen vanhemmista ei kestä sitä vikinää ja taistoa ja kaaosta joka syntyy sekasorrosta ja valvotuista öistä, eikä myöskään jaksa itse elää jos ei nuku silloin kun voi... me kun ei enää olla parikymppisiä ja aamu koittaa silti kukon laulaessa.


Harmaata, ryppyjä, silmäpusseja, juonteita ja joo... maksaläiskiä

Kommentit

  1. Naureskelen täällä, miten ihana kuva nuorestaparista ;)
    Me ollaan aika babyfaceja... Kun esikoinen on jo mun mittainen, niin aika hauskoja tilanteita tulee aina silloin tällöin.

    m

    VastaaPoista
  2. Mä muistan kun aikanaan sain kestää ärtyneitä lähimmäisiä, jotka ei tajunneet ettei haluttu vaikka olla juhlissa yli lapsen nukkumaanmenoajan. Juu ei siksi, et oltais natseja, vaan siksi ettei todellakaa kestä sitä peetä, mitä siitä seuraa. :)
    Siskoni sai omia lapsia ja ymmärsi lopulta mistä oli kyse ;)

    pinkki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta tuntuu että ihmiset unohtaa kun niitten omat lapset on jo teinejä...

      Poista
  3. Ja ihmiset kuvittelee, että ne voi jotenkin kasvattaa sietämään myöhäisiä nukkumaanmenoja. Esikoisemme on aina sietänyt vaihteleviä nukkuma-aikoja. Kylässä hän on käpertynyt viltin alle sohvan nurkkaan ja siitä sitten kannettu nukkuvana autoon ja edelleen sänkyyn, vaikka olis puoliyö. Helppoa. Mutta kuopus...Vähän kuin teidän M. Ei puhettakaan nukkuma-ajan siirrosta minuutillakaan. Ja näitä ei kasvatuksella muutetaan suuntaan eikä toiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, nää meidän lapset kyllä aina... on vähintäänkin raskaita kommentteja... kyllä meidänkin pojat joo varmasti aina, mutta M on eri juttu.

      Poista
  4. Minä niin nostan hattua jaksamisellenne ja positiiviselle asenteellenne.

    Ja ymmärrän hyvin sen, että lapsenne tarvitsevat säännöllisen elämän ja erityisesti päivärytmin. Ja, että pienetkin asiat suistavat normaalitilanteen kaaokseen.

    Ihmettelen vain jaksamistanne. Kuinka kauan jaksatte moisilla katkonaisilla yöunilla. Olisiko siellä olemassa mitään tahoa, joka päästäisi teidät joskus vapaalle, vaikkapa kaksin hotelliin nukkumaan. Joku järjestö tms? Joku, joka tulisi teille ja hoitaisi koko soppaa muutaman päivän?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ihan hyvin me jaksetaan, välillä paremmin ja sit taas joskus ei oikeastaan ollenkaan... vaihdetaan viikonloppuisin nukkumisvuoroa tai valvomisvuoroa :)

      Kun M täyttää kuus vai olisko se ollut seitsemän me voidaan fediltä (liittovaltion hallinnolta eli siis koko maan - ei osavaltion - hallinnolta) hakea "lomittajaa" tarjoamaan meille niitä vapaita. Onneksi meillä on lähellä se yksi ystäväperhe joka ainakin sen kerran tai kaksi vuodessa ottaa tän lauman yöksi tai kahdeksi.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

rahat on loppu, mutta myydään volvo

Hesarin kolumnisti ravistelee suomalaisia amerikasta käsin. Tällä kertaa aiheena oli peruskoulu. Kommenttikentässä ollaan takajaloillaan ja pyritään dissaamaan kolumnistin kirjoitusta oikealta ja vasemmalta, osa kutsuu suoraan jopa idiootiksi. Välissä muutama kannustaa ja tukee. Jokainen ulkosuomalainen tietää ihan hyvin ettei suomalaisen yhteiskunnan epäkohtiin saa puuttuua ulkoa käsin. Ei vaikka joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle. Vain suomessa asuva suomalainen saa arvostella suomen terveydenhuoltoa, koululaitosta tai verotusta. Ulkosuomalaisen tulee kiittää ja kumartaa, ymmärtää että on lottovoitto syntyä Suomeen. Vaan onko se ihan oikeasti lottovoitto? Miksi niin moni lähtee? Miksi niin moni niistä lähtijöistä palatessaan päättää lähteä uudestaan; ”heti kun vaan voi!” Miksi niin moni lähtijöistä tietää jo lähtiessään ettei aio palata? Miksi ulkosuomalainen ei halua asua Suomessa, vaan tyytyy kärräämään lomiltaa mukanaan kalliita desingnesineitä ja vaatteita? Miksi?...

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...

Konsensus Kari

sunnuntaina me syödään pullaa Itku pitkästä ilosta, paha paljon nauramasta. Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee. Mies se tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta. Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla. Vaatimattomuus kaunistaa. Suomalainen asenne elämään on kurinalainen. Kärsimyksen kautta päästään voittoon ja kurinalaisuus palkitaan. Arjen kuuluu tuntua harmaalta ja arkiselta, sillä ilman harmautta ei juhlakaan tuntuisi juhlalta. Vaikka kasvava osa suomalaisista ei tunnusta uskontoa, eroaa kirkosta ja haluaa pysyä kaukana jumalasta, varjostaa suomalaista ajattelua ja kulttuuria edelleen luterilaisuus, tietynlainen tarve itsensä rankaisemiseen, askeesiin ja kieltäytymiseen. Oli sitten kyse liiasta kivasta, liikunnasta, sokerista tai mistä tahansa mukavasta. Martta mahtuu edlleen syliin Hyvä ihminen syö puolukoita ja ruisleipää. Hyvän ihmisen lapset eivät syö sokeria, lisäaineita, väriaineita tai oikeastaan mitään muutakaan kivaa. Hyvän ihmisen lap...