lauantai 22. syyskuuta 2012

nuoria? ehkä nuorekkaita


On tietysti tavallaan ihan positiivista että pienet lapset tekee musta tai meistä muitten silmissä nuoria mutta joku siinä silti nyppii... Tänäänkin meinasin yhdeltä papalta kysäistä minkä ikäisiksi se meidät kuvittelee kun puhui vuorotellen nuoresta parista ja nuoresta perheestä... hmm... ollaan molemmat neljänkympin hurjemmalla puolen ja näitä aviovuosiakin on takana jo se viisitoista eli ei kai meistä enää mitenkään saa nuorta paria tai nuoria vanhempia vaikka toi jälkikasvu onkin nuorenpuoleista. Ensiolettama saattais olla että ehkä me näytetään jotenkin tosi nuorilta, mutta L on harmaa ja kukaan ei liene niin sokea että vois jättää nää mun rypyt huomioimatta – edes hämärässä – ja joo en kuvittele niitä ryppyjä, kyllä ne on ihan aitoja enkä niitä yhtään ymmärrä edes hävetä.

Mummot on mummoja ja vanhat sedät vanhoja setiä, mutta kun tähän syyllistyy ihan tutut ja läheisetkin aina välillä. Mä muistan eräänkin keskustelun jossa L joutui muistuttamaan vastapuolta, että hän on itseasiassa vanhempi kuin se joka L:llää niin kovin nuoreksi puhutteli.  Kokemattomia vanhempina sitten? Ei meillä joo edelleenkään ole murrosikäisiä tai edes kouluikäisiä lapsia, mutta kyllä erkka ja yksi pari kaksosia aika hyvin kouluttaa, harvemmin menee sormi suuhun ja uutuudenviehätyskin on jo ehtinyt karisemaan kauan sitten.

Tiedoksi siis kaikille, että me ei olla yhtään hukassa, peloissamme tai avuttomia... me pärjätään ihan hyvin tän lauman kanssa. Meidän lähestymistapa ei vaan ole kovin hysteerinen. Niin ja meillä on se natsinukkumaanmenoaika, ei siksi ettei ymmärreittäis että lapset voi välillä valvoakin, vaan KOSKA kumpikaan näitten kolmen vanhemmista ei kestä sitä vikinää ja taistoa ja kaaosta joka syntyy sekasorrosta ja valvotuista öistä, eikä myöskään jaksa itse elää jos ei nuku silloin kun voi... me kun ei enää olla parikymppisiä ja aamu koittaa silti kukon laulaessa.


Harmaata, ryppyjä, silmäpusseja, juonteita ja joo... maksaläiskiä

8 kommenttia:

  1. Naureskelen täällä, miten ihana kuva nuorestaparista ;)
    Me ollaan aika babyfaceja... Kun esikoinen on jo mun mittainen, niin aika hauskoja tilanteita tulee aina silloin tällöin.

    m

    VastaaPoista
  2. Mä muistan kun aikanaan sain kestää ärtyneitä lähimmäisiä, jotka ei tajunneet ettei haluttu vaikka olla juhlissa yli lapsen nukkumaanmenoajan. Juu ei siksi, et oltais natseja, vaan siksi ettei todellakaa kestä sitä peetä, mitä siitä seuraa. :)
    Siskoni sai omia lapsia ja ymmärsi lopulta mistä oli kyse ;)

    pinkki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta tuntuu että ihmiset unohtaa kun niitten omat lapset on jo teinejä...

      Poista
  3. Ja ihmiset kuvittelee, että ne voi jotenkin kasvattaa sietämään myöhäisiä nukkumaanmenoja. Esikoisemme on aina sietänyt vaihteleviä nukkuma-aikoja. Kylässä hän on käpertynyt viltin alle sohvan nurkkaan ja siitä sitten kannettu nukkuvana autoon ja edelleen sänkyyn, vaikka olis puoliyö. Helppoa. Mutta kuopus...Vähän kuin teidän M. Ei puhettakaan nukkuma-ajan siirrosta minuutillakaan. Ja näitä ei kasvatuksella muutetaan suuntaan eikä toiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, nää meidän lapset kyllä aina... on vähintäänkin raskaita kommentteja... kyllä meidänkin pojat joo varmasti aina, mutta M on eri juttu.

      Poista
  4. Minä niin nostan hattua jaksamisellenne ja positiiviselle asenteellenne.

    Ja ymmärrän hyvin sen, että lapsenne tarvitsevat säännöllisen elämän ja erityisesti päivärytmin. Ja, että pienetkin asiat suistavat normaalitilanteen kaaokseen.

    Ihmettelen vain jaksamistanne. Kuinka kauan jaksatte moisilla katkonaisilla yöunilla. Olisiko siellä olemassa mitään tahoa, joka päästäisi teidät joskus vapaalle, vaikkapa kaksin hotelliin nukkumaan. Joku järjestö tms? Joku, joka tulisi teille ja hoitaisi koko soppaa muutaman päivän?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ihan hyvin me jaksetaan, välillä paremmin ja sit taas joskus ei oikeastaan ollenkaan... vaihdetaan viikonloppuisin nukkumisvuoroa tai valvomisvuoroa :)

      Kun M täyttää kuus vai olisko se ollut seitsemän me voidaan fediltä (liittovaltion hallinnolta eli siis koko maan - ei osavaltion - hallinnolta) hakea "lomittajaa" tarjoamaan meille niitä vapaita. Onneksi meillä on lähellä se yksi ystäväperhe joka ainakin sen kerran tai kaksi vuodessa ottaa tän lauman yöksi tai kahdeksi.

      Poista

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.