Siirry pääsisältöön

tänään olen aika tylsä


Se olis sitten niinku perjantai ja viimeinen vapaa viikonloppu suunnilleen koko syksynä... AINA on jotakin joko lauantaina tai sunnuntaina tai molempina. Synttäreitä, olutjuhlia, halloweeniä, lisää synttäreitä, kurpitsaretkiä... Tänä viikonloppuna kalenteri ammottaa tyhjyyttään... ehditään lenkille ja kirkkoon ja...

Eilisen illan istuin kuuntelemassa koulupiirin näkemyksiä ja suunnitelmia... käytännössä meille tarjottiin kaksi vaihtaria, joista se jälkimmäinen on se minkä olin itse jo vanhempana ajatellut itsenäisesti toteuttaa eli koulualueiden rajoja muokattaisiin niin että osa lapsista siirtyy toiseen tai toisiin kouluihin. Se toinen vaihtari olis siirtää kaksi luokka-astetta toiseen kouluun ja se nyt on mun silmissä aivan järjenvastaista laittaa lapsia vaihtamaan koulua useampaan kertaan... huonoimmassa tapauksessa lapset joutuisivat käymään kolmessa vuodessa kolmea eri koulua... Toivon siis että se eka vaihtari toteutuu ja jos ei niin toimin itsenäisesti.

Vielä vähän aiheesta paasatakseni niin se eka luku 713 ei ole koulun oikea kapasiteetti vaan kapasiteetti tukitoimin ja väliaikaisin luokkahuonein, oikea kapasiteetti on alle 500 oppilasta. Kumpaan kouluun haluaisit oman lapsesi kun opetuksen laatu on molemmissa ihan yhtä hyvää numeroiden perusteella?

Aamu meni kipeällä jalalla lenkkeillessä, periaatteella ”sillä se lähtee millä tulikin”... ja opettajien kanssa kokoustaessa. Nyt on kokoustettu ja kuulumisetkin vaihdettu ja tassu jäähauteessa ja pojat nukkumassa ja vain tiskikone hurruuttaa taustalla – ihana hiljaisuus... Ne on siis alkaneet taas nukkumaan, siis molemmat ja aina silloin kun mulla on ne mahdollisuus unille laittaa eli käytännössä torstaisin ja perjantaisin. Hyvä että nukkuvat kun O:n päivä alkoi sellaisella elämän tuskalla että oksat pois... mikään ei ollut hyvin ja jätkä kulki mun perässä ulisten ja ulvoen ja maahan heittäytyen ja... lopulta tyrkkäsin sen ulos meidän makkarista ja jätin huutamaan oven toiselle puolelle siksi aikaa että sain nyittyä vaatteet päälle (on se aina parempi vaihtari kuin nippusiteet ja jeesusteippi – eikö?).

Illalla M:n terapian jälkeen tulee vieraita... ajattelin tehdä kanapadan ja omenapiirakkaa – ihan tylsiä ruokia ilman mitään hohtoa tai haastetta - vaikeusaste nolla miinus. Tänne ei siis tänään kuulu oikeastaan yhtään mitään. Ei erityisen hyvää tai huonoa tai edes mitään siltä väliltä... olla möllötetään, eikä ole mitään sen kummempaa päivän polttavaa puheenaihettakaan - olen ihan järkyttävän tylsä kun mulla ei edes ole mitään mielipidettä yhtään mistään tänään.

M juttelee pojille odottaessaan koulubussia

M:n takki - Northface, villatakki - Mini Boden, mekko - Circo by Target,
legginsit - Gap ja kengät - Crocs

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää