häät

Katselin Facebookista kuvia jonkun ihan tuntemattoman ihmisen häistä, tai siis meidän naapurin tyttären ystävättären häistä – aika tuntematon siis kun en sitä tytärtäkään tunne, kun se asuu Hollannissa... Ihania kuvia, kauniit häät ja kauniita nuoria ihmisiä.

Puoltaa siis paikkaansa tän ulkonäköaspektin puolesta – ja tietysti aika monelta muultakin kantilta – että naimisiin mennään nuorena ja kauniina, mutta ajatelkaa miten hauskaa olis päästä järkkäämään omat häänsä uudestaan? Eihän meidän häissä silloin mitään vikaa ollut, kivat ja kauniit ja intiimit ja ihan muistorikkaatkin... mutta nyt jos pääsis järkkäämän, vois järkätä sellaiset kuin itse haluaa. Ei olis pakko kutsua mummin serkun kummin kaimaa ja sitä naapuria joka nyt vaan on ihan pakko kutsua ja kaikkia vanhempiensa ystäviä ja... vois kutsua kenet haluaa, pitää juhlat missä ja miten haluaa, ei olis sidottu niihin vanhoihin homeisiin kaavoihin vaan olis jo rohkeutta tehdä tilaisuudesta omannäköisen. Se vasta olis kivaa... Mä tässä taannoin sovitin mun hääpukua M:n pyynnöstä ja koska edelleen – yllätys, yllätys – mahdun siihen, sen vois hyvin uusiokäyttää... voishan se näyttää vähän koomiselta – nelikymppinen, kolmen lapsen äiti valkoisessa kermakakussa – mutta kivaa se olis kyllä.

Ehkä siksi äideillä on niin kova tarve järjestää niitä tyttäriensä häitä, pääsee ikäänkuin elämään ne omat häänsä uudestaan ja tekemään mitä silloin olis pitänyt tehdä? – Jotta ne tyttäret sitten aikanaan voi elää omat häänsä omien tytärtensä kautta... yritän siis välttää tämänkin ansan.