Siirry pääsisältöön

tanssia ja balettia

Joskus meidän aamut on niin maanisia että itseäkin hirvittää... kello on varttia yli kahdeksan ja meillä on jo paistettu leipää, leivottu pari omenakakkua, syöty aamiaista, katsottu telkkaria, vaihdettu vaippoja, tyhjennetty ja täytetty tiskikone... NYT on mun vuoro, kuppi kahvia ja läppäri, kakarat hiljaa – hetkeen en palvele yhtään ketään jos ei tuu verta.

Leipätaikinan teen illalla ja paistan aamulla

Lounaaksi omena"kakkua"
Harvinaisen autistista päivää seurasi tietysti autistinen yö... me valvottiin ja me heräiltiin ja... tehtiin käytännössä aika tarkkaan kaikkea muuta paitsi nukuttiin. Aamusta päätin että saavat terapiassa tänään keskustella nukkumisesta. Kyllähän mä ymmärrän että se on tää koulunalku joka tekee tän kaiken, ja että se on ohimenevää, mutta uniongelmat ei oo ohimeneviä, ne tuntuu meillä olevan enneminkin ikuisia.


Eilen tehtiin taas myös jonoja - sukista
Me löydettiin meidän ballerinalle balettikoulu ja nyt mä pääsen vihdoinkin keskustelemaan muitten vanhempien kanssa balettitunneista. Tuntuu orvolta kun oma lapsi harrastaa vaan toimintaterapiaa ja puheterapiaa ja sos.taitojenryhmää ja koulua ja psykologia... tai siis on vaikeeta jutustella muitten vanhempien kanssa kun ei oikein ole sitä yhtymäkohtaa.  Muut tanssii ja ratsastaa ja käy taidetunneilla.

Pitkään ensin harkittiin että tuleeko liikaa kun sillä on tosiaan koulua 22.5 tuntia viikossa – siis koulua, EI päivähoitoa – sit terapioita siihen päälle 5 tuntia... Mutta se on niin innoissaan ja onhan se harrastus vapaa-aikaa ja... Sen jälkeen metsästettiin sellaista tanssikoulua josta löytyis M:lle sopiva ryhmä sellaiseen aikaan joka sopii meidän aika tukkoiseen kalenteriin ja eilen se sitten löytyi... tilaakin vielä oli siinä ryhmässä ja eilen illalla täyttelin kaavakkeita ja tilasin sille oikeanlaisia releitä... niillä on siellä tarkat säännöt siitä miten pukeudutaan ja kaikilla oppilailla on samanlaiset jumppapuvut ja sukkahousut ja tossut ja steppikengät... Meidän säästökuuri vähän tästä kärsi, kun 8 viikkoa maksaa $135 ja ne vaatteet päälle...

Kohta pikainen opepalaveri Suomikoulun taideopettajan kanssa, puoliltapäivin M:n kouluun tutustumaan uuteen opettajaan ja hakemaan koulutarvikelista – sekin taas maksaa, ne tarvikkeet siis – sit M terapiaan ja jossakin vaiheessa sinne balettikouluun viemään rahaa ja paperit. Illalla oon luvannut pizzaa... saa nähdä tekeekö sen pizzan pizzamestan Jose vai ihan minä itte...


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

rahat on loppu, mutta myydään volvo

Hesarin kolumnisti ravistelee suomalaisia amerikasta käsin. Tällä kertaa aiheena oli peruskoulu. Kommenttikentässä ollaan takajaloillaan ja pyritään dissaamaan kolumnistin kirjoitusta oikealta ja vasemmalta, osa kutsuu suoraan jopa idiootiksi. Välissä muutama kannustaa ja tukee. Jokainen ulkosuomalainen tietää ihan hyvin ettei suomalaisen yhteiskunnan epäkohtiin saa puuttuua ulkoa käsin. Ei vaikka joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle. Vain suomessa asuva suomalainen saa arvostella suomen terveydenhuoltoa, koululaitosta tai verotusta. Ulkosuomalaisen tulee kiittää ja kumartaa, ymmärtää että on lottovoitto syntyä Suomeen. Vaan onko se ihan oikeasti lottovoitto? Miksi niin moni lähtee? Miksi niin moni niistä lähtijöistä palatessaan päättää lähteä uudestaan; ”heti kun vaan voi!” Miksi niin moni lähtijöistä tietää jo lähtiessään ettei aio palata? Miksi ulkosuomalainen ei halua asua Suomessa, vaan tyytyy kärräämään lomiltaa mukanaan kalliita desingnesineitä ja vaatteita? Miksi?...

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...

Konsensus Kari

sunnuntaina me syödään pullaa Itku pitkästä ilosta, paha paljon nauramasta. Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee. Mies se tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta. Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla. Vaatimattomuus kaunistaa. Suomalainen asenne elämään on kurinalainen. Kärsimyksen kautta päästään voittoon ja kurinalaisuus palkitaan. Arjen kuuluu tuntua harmaalta ja arkiselta, sillä ilman harmautta ei juhlakaan tuntuisi juhlalta. Vaikka kasvava osa suomalaisista ei tunnusta uskontoa, eroaa kirkosta ja haluaa pysyä kaukana jumalasta, varjostaa suomalaista ajattelua ja kulttuuria edelleen luterilaisuus, tietynlainen tarve itsensä rankaisemiseen, askeesiin ja kieltäytymiseen. Oli sitten kyse liiasta kivasta, liikunnasta, sokerista tai mistä tahansa mukavasta. Martta mahtuu edlleen syliin Hyvä ihminen syö puolukoita ja ruisleipää. Hyvän ihmisen lapset eivät syö sokeria, lisäaineita, väriaineita tai oikeastaan mitään muutakaan kivaa. Hyvän ihmisen lap...