Siirry pääsisältöön

tanssia ja balettia

Joskus meidän aamut on niin maanisia että itseäkin hirvittää... kello on varttia yli kahdeksan ja meillä on jo paistettu leipää, leivottu pari omenakakkua, syöty aamiaista, katsottu telkkaria, vaihdettu vaippoja, tyhjennetty ja täytetty tiskikone... NYT on mun vuoro, kuppi kahvia ja läppäri, kakarat hiljaa – hetkeen en palvele yhtään ketään jos ei tuu verta.

Leipätaikinan teen illalla ja paistan aamulla

Lounaaksi omena"kakkua"
Harvinaisen autistista päivää seurasi tietysti autistinen yö... me valvottiin ja me heräiltiin ja... tehtiin käytännössä aika tarkkaan kaikkea muuta paitsi nukuttiin. Aamusta päätin että saavat terapiassa tänään keskustella nukkumisesta. Kyllähän mä ymmärrän että se on tää koulunalku joka tekee tän kaiken, ja että se on ohimenevää, mutta uniongelmat ei oo ohimeneviä, ne tuntuu meillä olevan enneminkin ikuisia.
Eilen tehtiin taas myös jonoja - sukista
Me löydettiin meidän ballerinalle balettikoulu ja nyt mä pääsen vihdoinkin keskustelemaan muitten vanhempien kanssa balettitunneista. Tuntuu orvolta kun oma lapsi harrastaa vaan toimintaterapiaa ja puheterapiaa ja sos.taitojenryhmää ja koulua ja psykologia... tai siis on vaikeeta jutustella muitten vanhempien kanssa kun ei oikein ole sitä yhtymäkohtaa.  Muut tanssii ja ratsastaa ja käy taidetunneilla.

Pitkään ensin harkittiin että tuleeko liikaa kun sillä on tosiaan koulua 22.5 tuntia viikossa – siis koulua, EI päivähoitoa – sit terapioita siihen päälle 5 tuntia... Mutta se on niin innoissaan ja onhan se harrastus vapaa-aikaa ja... Sen jälkeen metsästettiin sellaista tanssikoulua josta löytyis M:lle sopiva ryhmä sellaiseen aikaan joka sopii meidän aika tukkoiseen kalenteriin ja eilen se sitten löytyi... tilaakin vielä oli siinä ryhmässä ja eilen illalla täyttelin kaavakkeita ja tilasin sille oikeanlaisia releitä... niillä on siellä tarkat säännöt siitä miten pukeudutaan ja kaikilla oppilailla on samanlaiset jumppapuvut ja sukkahousut ja tossut ja steppikengät... Meidän säästökuuri vähän tästä kärsi, kun 8 viikkoa maksaa $135 ja ne vaatteet päälle...

Kohta pikainen opepalaveri Suomikoulun taideopettajan kanssa, puoliltapäivin M:n kouluun tutustumaan uuteen opettajaan ja hakemaan koulutarvikelista – sekin taas maksaa, ne tarvikkeet siis – sit M terapiaan ja jossakin vaiheessa sinne balettikouluun viemään rahaa ja paperit. Illalla oon luvannut pizzaa... saa nähdä tekeekö sen pizzan pizzamestan Jose vai ihan minä itte...


Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää