torstai 20. syyskuuta 2012

me ollaan kone


Meidän perhe on vähän kuin huippuunsa hiottu kone – kello tai formula tai - tai huippu-urheilija tai no jotakin sinne päin eli niin kauan kuin kaikki etenee suunnitellulla tavalla systeemi toimii ja jos jossakin kohdassa tulee yskös tai myöhästyminen tai ihan vaan muutos siihen tavalliseen suunnitelmaan, niin systeemi alkaa tökkimään ja pahimmassa tapauksessa menee rikki. Toimitaan aksellilla maanantai klo 06:00 – perjantai klo 19:00 –tällä välillä meitä ajaa aikataulu ja riittävä muutos aiheuttamaan orastavaa kaaosta olis jo paljon vähempikin kuin se lomalle lähtö torstaina... Tiedättekö sen tunteen kun on kaatumassa pyörällä ja tajuaa ettei mikään enää voi pelastaa tilannetta ja kohta ollaan auttamattomasti rähmällään... koska käydään kaupassa? kuka menee? kuka vie? tuo? hakee? pakkaa? purkaa? säätää? ruokkii? pesee? Tämän päivän pelasti se että L unohti sen tietskansa tohon ruokapöydälle ja näinpä mä lähdin yksin hakemaan O:n ja siitä bensiksen kautta suomikoululle ja kun viimein palattiin kotiin – ja mä olin unohtanut vaan valita loppusadun sijaiselle ja saippuakuplat.. kai se itsekin osaa hyllystäkirjan ottaa? – ehdittiin hyvässä järjestyksessä purkaa ja pakkaa ja pestä ja tiskata ja lopuksi L lähti hoitamaan M:n terapiaan ja takaisin ja samalla kauppaan ja elämä on onnellista.

Mä oon täällä nakellut kasseihin shortseja ja kumppareita ja sukkia ja paitoja ja takkeja ja verkkareita ja crocseja ja laastareita ja - samalla mitattiin poikien jalat ja nehän ottaa kohta siskon kiinni, hui!  - koiranruokaa ja remmi ja... tavaraa on kuitenkin aivan mielettömän paljon vähemmän kuin syksyllä 2010 meidän lähtiessä samalle retkelle kahden nelikuisen ja yhden kaksjapuolveen kanssa... silloin oli aika hajottavaa tunkea meitä Volvoon.

Tämä ei jää tähän...

Mutta siis periatteessa meidän perhe vaatii kokonaisia ja ihan tavallisia viikkoja, jotta saadaan hikoitta ja kivuitta elää sunnitelman ja aikataulun mukana... kuulostaa ihan järjettömän tylsältä ja järkevältä, mutta tällä tavalla on mahdollista pyörittää kotia ja työtä ja oikeeta työtä ja kolmea lasta ja koulua ja terapiaa ja tanssitunteja ja saada koirakin säännöllisesti pissalle, ilman että saa vatsahaavan tai unohtaa jonkun lapsen jonnekin tai mahdollisesti hukkaa itsensä.




2 kommenttia:

  1. mä ajattelin usein pikkulapsiaikoina, että meillä on balettiesitys. Huippuunsa hiotut kuviot päivästä toiseen, pas de deux keittiössä ja kakaroiden kylvetyksessä, intohimoiset tangot (tietysti!) makkarissa ja muutamat soolotanssit aina aika-ajoin.

    Mutta huippuunsa hiottu kone! Wow!

    Rentouttavaa lomaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Pas de deux kuulostaa hyvältä - ja se tango kans :)

      Poista

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.