Meidän perhe on
vähän kuin huippuunsa hiottu kone – kello tai formula tai - tai
huippu-urheilija tai no jotakin sinne päin eli niin kauan kuin kaikki etenee
suunnitellulla tavalla systeemi toimii ja jos jossakin kohdassa tulee yskös tai
myöhästyminen tai ihan vaan muutos siihen tavalliseen suunnitelmaan, niin
systeemi alkaa tökkimään ja pahimmassa tapauksessa menee rikki. Toimitaan aksellilla
maanantai klo 06:00 – perjantai klo 19:00 –tällä välillä meitä ajaa aikataulu
ja riittävä muutos aiheuttamaan orastavaa kaaosta olis jo paljon vähempikin
kuin se lomalle lähtö torstaina... Tiedättekö sen tunteen kun on kaatumassa
pyörällä ja tajuaa ettei mikään enää voi pelastaa tilannetta ja kohta ollaan
auttamattomasti rähmällään... koska käydään kaupassa? kuka menee? kuka vie?
tuo? hakee? pakkaa? purkaa? säätää? ruokkii? pesee? Tämän päivän pelasti se
että L unohti sen tietskansa tohon ruokapöydälle ja näinpä mä lähdin yksin
hakemaan O:n ja siitä bensiksen kautta suomikoululle ja kun viimein palattiin
kotiin – ja mä olin unohtanut vaan valita loppusadun sijaiselle ja
saippuakuplat.. kai se itsekin osaa hyllystäkirjan ottaa? – ehdittiin hyvässä
järjestyksessä purkaa ja pakkaa ja pestä ja tiskata ja lopuksi L lähti
hoitamaan M:n terapiaan ja takaisin ja samalla kauppaan ja elämä on onnellista.
Mä oon täällä
nakellut kasseihin shortseja ja kumppareita ja sukkia ja paitoja ja takkeja ja
verkkareita ja crocseja ja laastareita ja - samalla mitattiin poikien jalat ja
nehän ottaa kohta siskon kiinni, hui! -
koiranruokaa ja remmi ja... tavaraa on kuitenkin aivan mielettömän paljon
vähemmän kuin syksyllä 2010 meidän lähtiessä samalle retkelle kahden nelikuisen
ja yhden kaksjapuolveen kanssa... silloin oli aika hajottavaa tunkea meitä
Volvoon.
Tämä ei jää tähän... |
Mutta siis
periatteessa meidän perhe vaatii kokonaisia ja ihan tavallisia viikkoja, jotta
saadaan hikoitta ja kivuitta elää sunnitelman ja aikataulun mukana... kuulostaa
ihan järjettömän tylsältä ja järkevältä, mutta tällä tavalla on mahdollista
pyörittää kotia ja työtä ja oikeeta työtä ja kolmea lasta ja koulua ja terapiaa
ja tanssitunteja ja saada koirakin säännöllisesti pissalle, ilman että saa
vatsahaavan tai unohtaa jonkun lapsen jonnekin tai mahdollisesti hukkaa
itsensä.
mä ajattelin usein pikkulapsiaikoina, että meillä on balettiesitys. Huippuunsa hiotut kuviot päivästä toiseen, pas de deux keittiössä ja kakaroiden kylvetyksessä, intohimoiset tangot (tietysti!) makkarissa ja muutamat soolotanssit aina aika-ajoin.
VastaaPoistaMutta huippuunsa hiottu kone! Wow!
Rentouttavaa lomaa!
Kiitos! Pas de deux kuulostaa hyvältä - ja se tango kans :)
Poista