keskiviikko 5. syyskuuta 2012

takki


Eilen vielä uidessani positiivisuuden meressä laitoin reippaasti KAIKKI pyykit ja samalla kuin ohimennen kävin läpi lasten vaatehuoneita... karsin liian pieniä tai liian kulahtaneita, kaivoin esiin takit ja sadetakin ja laitoin lapset sovittamaan niitä takkeja ja sadetakkeja nähdäkseni mitä voi vielä käyttää ja mitä täytyy myydä tai kierrättää... M rakastaa sovittaa vaatteita – nainen – ja sovitti sii poikienkin vatteet läpi, mutta nämä kaksi nuorta urhoa... niillä on viimeksi ollut päällä takki ehkä huhtikuussa eli neljä kuukautta sitten ja siinä vaiheessa ikää oli alle kaksi vuotta... Oli nähtävissä ettei kummallakaan herralla ollut aavistustakaan siitä mikä takki on ja miksi heidän pitäisi tähän karmaisevaan vaatekappaleeseen kääriytyä. Olisi siis voinut kuvitella että meidän lapsia kidutetaan kun puoliväkisin vetäisin niille talvitakit päälle.

Oli ihanan lämmintä vielä illallakin ja päätettiin syödä pihalla 
Tähän aamuun sen sijaan heräsin aivan liian aikaisin ja pian herätyksen jälkeen – liian pian – ymmärsin ettei meillä ole vaippoja ja niinpä metsästi pussien ja kassien pohjalta kaikki varavaipat ja varavaippojen varavaipat, jotta päästää sinne kauppaan asti ostamaan lisää vaippoja – voi pojat, oppikaa, oppikaa pian...

Päivän ohjelma näyttää pelottavalta, tai siis oikeastaan vaan se viimeinen koitos, kun muistissa on vielä melko tuoreena viimeviikkoinen käynti hematologin vastaanotolla kolmen lapsen kanssa loppuiltapäivästä... Tänään otetaan uusiksi, tällä kertaa aika on sama, lasten määrä on sama ja osoitteena antikoagulaatioklinikka... mulla on vatsa solmuilla jo seitsemän aikaan aamulla kun mietin sitä aikaa puolineljältä iltapäivällä. Eilisen päivän positiivisuus karisee kovaa vauhtia ja tilalle hiipii hiljainen kauhu.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.