Siirry pääsisältöön

takki


Eilen vielä uidessani positiivisuuden meressä laitoin reippaasti KAIKKI pyykit ja samalla kuin ohimennen kävin läpi lasten vaatehuoneita... karsin liian pieniä tai liian kulahtaneita, kaivoin esiin takit ja sadetakin ja laitoin lapset sovittamaan niitä takkeja ja sadetakkeja nähdäkseni mitä voi vielä käyttää ja mitä täytyy myydä tai kierrättää... M rakastaa sovittaa vaatteita – nainen – ja sovitti sii poikienkin vatteet läpi, mutta nämä kaksi nuorta urhoa... niillä on viimeksi ollut päällä takki ehkä huhtikuussa eli neljä kuukautta sitten ja siinä vaiheessa ikää oli alle kaksi vuotta... Oli nähtävissä ettei kummallakaan herralla ollut aavistustakaan siitä mikä takki on ja miksi heidän pitäisi tähän karmaisevaan vaatekappaleeseen kääriytyä. Olisi siis voinut kuvitella että meidän lapsia kidutetaan kun puoliväkisin vetäisin niille talvitakit päälle.

Oli ihanan lämmintä vielä illallakin ja päätettiin syödä pihalla 
Tähän aamuun sen sijaan heräsin aivan liian aikaisin ja pian herätyksen jälkeen – liian pian – ymmärsin ettei meillä ole vaippoja ja niinpä metsästi pussien ja kassien pohjalta kaikki varavaipat ja varavaippojen varavaipat, jotta päästää sinne kauppaan asti ostamaan lisää vaippoja – voi pojat, oppikaa, oppikaa pian...

Päivän ohjelma näyttää pelottavalta, tai siis oikeastaan vaan se viimeinen koitos, kun muistissa on vielä melko tuoreena viimeviikkoinen käynti hematologin vastaanotolla kolmen lapsen kanssa loppuiltapäivästä... Tänään otetaan uusiksi, tällä kertaa aika on sama, lasten määrä on sama ja osoitteena antikoagulaatioklinikka... mulla on vatsa solmuilla jo seitsemän aikaan aamulla kun mietin sitä aikaa puolineljältä iltapäivällä. Eilisen päivän positiivisuus karisee kovaa vauhtia ja tilalle hiipii hiljainen kauhu.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

rahat on loppu, mutta myydään volvo

Hesarin kolumnisti ravistelee suomalaisia amerikasta käsin. Tällä kertaa aiheena oli peruskoulu. Kommenttikentässä ollaan takajaloillaan ja pyritään dissaamaan kolumnistin kirjoitusta oikealta ja vasemmalta, osa kutsuu suoraan jopa idiootiksi. Välissä muutama kannustaa ja tukee. Jokainen ulkosuomalainen tietää ihan hyvin ettei suomalaisen yhteiskunnan epäkohtiin saa puuttuua ulkoa käsin. Ei vaikka joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle. Vain suomessa asuva suomalainen saa arvostella suomen terveydenhuoltoa, koululaitosta tai verotusta. Ulkosuomalaisen tulee kiittää ja kumartaa, ymmärtää että on lottovoitto syntyä Suomeen. Vaan onko se ihan oikeasti lottovoitto? Miksi niin moni lähtee? Miksi niin moni niistä lähtijöistä palatessaan päättää lähteä uudestaan; ”heti kun vaan voi!” Miksi niin moni lähtijöistä tietää jo lähtiessään ettei aio palata? Miksi ulkosuomalainen ei halua asua Suomessa, vaan tyytyy kärräämään lomiltaa mukanaan kalliita desingnesineitä ja vaatteita? Miksi?...

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...

Konsensus Kari

sunnuntaina me syödään pullaa Itku pitkästä ilosta, paha paljon nauramasta. Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee. Mies se tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta. Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla. Vaatimattomuus kaunistaa. Suomalainen asenne elämään on kurinalainen. Kärsimyksen kautta päästään voittoon ja kurinalaisuus palkitaan. Arjen kuuluu tuntua harmaalta ja arkiselta, sillä ilman harmautta ei juhlakaan tuntuisi juhlalta. Vaikka kasvava osa suomalaisista ei tunnusta uskontoa, eroaa kirkosta ja haluaa pysyä kaukana jumalasta, varjostaa suomalaista ajattelua ja kulttuuria edelleen luterilaisuus, tietynlainen tarve itsensä rankaisemiseen, askeesiin ja kieltäytymiseen. Oli sitten kyse liiasta kivasta, liikunnasta, sokerista tai mistä tahansa mukavasta. Martta mahtuu edlleen syliin Hyvä ihminen syö puolukoita ja ruisleipää. Hyvän ihmisen lapset eivät syö sokeria, lisäaineita, väriaineita tai oikeastaan mitään muutakaan kivaa. Hyvän ihmisen lap...