Siirry pääsisältöön

kalsea aamu


Herätys oli sanalla sanoen kalsea... kun ulkona on yllättäin viisi astetta  ja talossa ei ole lämmöt päällä oli talo hmmm... viileähkö.  Alkusyksy on haasteellista pukeutumisen suhteen. Aamulla saattaa tosiaan olla lähellä pakkasta ja iltapäivästä saatetaan huidella lähellä kolmeakymppiä... miten puet siis lapset? Shortsit ja toppatakki?

M:n balettikoulusta soittivat illalla ja jättivät vastaajaan viestin ettei M:n ryhmässä ole riittävästi oppilaita ja se yhdistetään aiempaan ryhmään ja torstaiaamun ryhmään... ihan kiva, kumpikaan ei sovi meille. Niinpä soittelin heidän puhelinvastaajaansa anelevia viestejä jossa toivoin ja rukoilin että ne ottais ton tytön sit isompien ryhmään 5-7 -vuotiaisiin, edes kokeeksi... Ensimmäinen mitä M tänä aamuna sanoi oli että hän nukkui hyvin kun tiesi että tarvitsee voimia tanssitunnille... Miten mä selitän tolle lapselle ettei sitä tuntia olekaan? lapselle joka on nyt useamman päivän kulkenut balettipuvussa ja steppikengissä tai balettitossuissa... lapselle joka ei puhu mistään muusta kuin sen balettitunnista ja tanssikoulusta ja... apua. Taidan kohta soittaa ja jättää sinne vastaajaan kolmannen viestin... ja neljännen... ja viidennen...



Tunnisteet:

Kommentit

  1. Melina12. syyskuuta 2012 klo 10.27

    No voihan kökkö. Toivottavasti neidille löytyy sopiva tunti! Nyt soittamaan kaikki kaverit läpi mukaan sille peruutetulle tunnille.

    Meillä sama ongelma ilmaston suhteen, oikeastaan läpi koko talven. Nyt käytössä on hupparit, talvella fleecet. Ne sitten löytyy iltapäivällä tungettuina repusta tai koulun löytötavara-henkarista. Puhumattakaan hatuista tai sormikkaista jos sellaiset edes saan ylitsepuhutte lapsille. High schoolissa ei muuten edes ehdi mennä lokerikolle tuntien välissä, eli pakkasellakaan M ei pue muuta kuin paksua hupparia sillä joutuu raahaamaan sitä mukanaan koko päivän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa13. syyskuuta 2012 klo 8.04

      Joo Melina, se on just se löytötavaraosasto joka mua huolettaa... kaikessa on nimi, mutta eihän toi huoleton tosissaan enää iltapäivästä muista mitä sillä oli aamulla päällä ;)

      Poista
  2. Tiuhti12. syyskuuta 2012 klo 10.50

    Voi harmi tuota tanssiryhmän peruutusta! Tosiaan nyt kannattaa haalia sinne lisää pikkuballerinoja, että aikataulu sopisi teille. Peukut on pystyssä täällä!

    VastaaPoista
  3. Veera12. syyskuuta 2012 klo 13.37

    No voi ei :( Pidän peukkuja että tilanne jotenkin ratkeaa, ihan kauheeta muuten!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää