Siirry pääsisältöön

oikeesti


Onko musta tullut tylsä? En tiedä, ainakin mä olen väsynyt tai ehkä enneminkin V-Ä-S-Y-N-Y-T... Neljä ja puolivuotta valvottuja ja herättyjä öitä ja aamuherätyksiä ennen aamunvalkenemista on näin vanhalle ihmiselle rankkaa.  Sitten kun aina satunnaisesti yhdistetään se heräily ja valvominen ja aamuherätys alkaa kamelin selkä katkeamaan, ETENKIN kun se oli VÄÄRÄ lapsi!!!! Tämän lapsen kuuluu NUKKUA – oikeesti... väsyneenä asiat paisuu tolkuttomiin mittasuhteisiin ja nyt mulla on kauhukuva siitä kuinka mulla yhtäkkiä on KAKSI valvovaa lasta. Järki kuiskailee jossakin, että jos se ei yli kahteen vuoteen ole satunnaisia poikkeuksia lukuunottamatta valvonut, niin tuskin tää kovin pysyvää on... M on valvonut syntymästään asti, O taas on vastaavasti nukkunut 5 viikkoisesta. MÄ olen valvonut neljä ja puoli vuotta tai sattunnaisin poikkeuksin noin 1600 yötä  PUTKEEN – ei ihme jos vähän rassaa.

On yleisesti hyväksyttävää sanoa olevansa huolissaan oman lapsensa unen riittävyydestä, mä olen nyt kohdassa jossa se on mulle oikeastaan yhdentekevää – MÄ haluan nukkua!!!! Oikeesti! Lapset saa mun puolesta valvoa (no, ehkä ei ihan oikeesti kuitenkaan... mutta vähän).

Mun patja on edennyt... ensin siis ulos M:n huoneesta ja nyt siitä porrastasaanteelta meidän ”mediatilan” lattialle... jäljellä on matka käytävää pitkin meidän makkariin... ehkä mä vielä pääsen omaan sänkyyn nukkumaan – ilman M:aa. Mun tuurilla siellä on M:n jälkeen seuraava viemässä mun paikan ja mä nukun TAAS sillä patjalla.

Viikonloppuna kolmikko lähtee meidän ystäville yökylään. Mä odotan ja olen innoissani ja jos joku päättää sunnuntaiaamuna leikata nurmikkonsa kello kuudelta, se saattaa ehkä kuolla. Kuolla yhden nelikymppisen naisen vihaan ja kiukkuun. Niin ja mun puhelin menee varmaan jotenkin jumiin sen jälkeen kun lapset on jätetty hoitoon ja toimii vaan jos tarvitaan sairaalaa tai tikkejä tai kipsiä...

OIKEESTI! Mä haluan vaan nukkua... onko se niin paljon vaadittu?




Tunnisteet:

Kommentit

  1. sanna13. syyskuuta 2012 klo 14.11

    Voi sun kanssasi murunen. Se on todellakin sallittua se nukkuminen. Kunhan et koko vapaa-aikaanne nuku, pitää riittää aikaa parisuhteellekin;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa13. syyskuuta 2012 klo 17.40

      Ei kyllä me meinataan nauttia kahdestaan olemisesta - yön ajattelin kyllä ihan vaan nukkua!

      Poista
  2. PiKo14. syyskuuta 2012 klo 2.13

    Dsanos muuta. Uni onniiiin elintärkeää, ettei tosikaan. Siispä hyvää yötä ja hyviä unia -parempia öitä!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää