Siirry pääsisältöön

oikeesti


Onko musta tullut tylsä? En tiedä, ainakin mä olen väsynyt tai ehkä enneminkin V-Ä-S-Y-N-Y-T... Neljä ja puolivuotta valvottuja ja herättyjä öitä ja aamuherätyksiä ennen aamunvalkenemista on näin vanhalle ihmiselle rankkaa.  Sitten kun aina satunnaisesti yhdistetään se heräily ja valvominen ja aamuherätys alkaa kamelin selkä katkeamaan, ETENKIN kun se oli VÄÄRÄ lapsi!!!! Tämän lapsen kuuluu NUKKUA – oikeesti... väsyneenä asiat paisuu tolkuttomiin mittasuhteisiin ja nyt mulla on kauhukuva siitä kuinka mulla yhtäkkiä on KAKSI valvovaa lasta. Järki kuiskailee jossakin, että jos se ei yli kahteen vuoteen ole satunnaisia poikkeuksia lukuunottamatta valvonut, niin tuskin tää kovin pysyvää on... M on valvonut syntymästään asti, O taas on vastaavasti nukkunut 5 viikkoisesta. MÄ olen valvonut neljä ja puoli vuotta tai sattunnaisin poikkeuksin noin 1600 yötä  PUTKEEN – ei ihme jos vähän rassaa.

On yleisesti hyväksyttävää sanoa olevansa huolissaan oman lapsensa unen riittävyydestä, mä olen nyt kohdassa jossa se on mulle oikeastaan yhdentekevää – MÄ haluan nukkua!!!! Oikeesti! Lapset saa mun puolesta valvoa (no, ehkä ei ihan oikeesti kuitenkaan... mutta vähän).

Mun patja on edennyt... ensin siis ulos M:n huoneesta ja nyt siitä porrastasaanteelta meidän ”mediatilan” lattialle... jäljellä on matka käytävää pitkin meidän makkariin... ehkä mä vielä pääsen omaan sänkyyn nukkumaan – ilman M:aa. Mun tuurilla siellä on M:n jälkeen seuraava viemässä mun paikan ja mä nukun TAAS sillä patjalla.

Viikonloppuna kolmikko lähtee meidän ystäville yökylään. Mä odotan ja olen innoissani ja jos joku päättää sunnuntaiaamuna leikata nurmikkonsa kello kuudelta, se saattaa ehkä kuolla. Kuolla yhden nelikymppisen naisen vihaan ja kiukkuun. Niin ja mun puhelin menee varmaan jotenkin jumiin sen jälkeen kun lapset on jätetty hoitoon ja toimii vaan jos tarvitaan sairaalaa tai tikkejä tai kipsiä...

OIKEESTI! Mä haluan vaan nukkua... onko se niin paljon vaadittu?




Tunnisteet:

Kommentit

  1. sanna13. syyskuuta 2012 klo 14.11

    Voi sun kanssasi murunen. Se on todellakin sallittua se nukkuminen. Kunhan et koko vapaa-aikaanne nuku, pitää riittää aikaa parisuhteellekin;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa13. syyskuuta 2012 klo 17.40

      Ei kyllä me meinataan nauttia kahdestaan olemisesta - yön ajattelin kyllä ihan vaan nukkua!

      Poista
  2. PiKo14. syyskuuta 2012 klo 2.13

    Dsanos muuta. Uni onniiiin elintärkeää, ettei tosikaan. Siispä hyvää yötä ja hyviä unia -parempia öitä!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...
Lähetä kommentti
Lue lisää