lauantai 8. syyskuuta 2012

kiitos Isä taivaan!


Pää on tyhjä ja ruumis väsynyt... ensin se Suomikoulu – hirvee hässäkkä ja kauheesti ihmisiä ja kuuma ja... huh, huh! Iltapäivällä piti lähteä ostamaan niitä M:n koulutarvikkeita; tusseja, vahaliituja, liimapuikkoja, purkkiliimaa, käsidesiä, kosteuspyyhkeitä, paperilautasia ja mukeja – vasta kotono mulle valkeni et L oli koko ajan luullut et koulusta oli sanottu et nää jutut pitää ostaa meille kotiin... sain hyvät naurut... kaikilla perheillä pitää siis löytyä kotoota, muutamat tussit ja vahaliidut ja ennen kaikkea niitä kertiksiä – opettaja määrää.

Kotona sit puretaan kasseja ja järkätään ja lapset pyörii kuka missäkin. Mä rekisteröin kyllä sen kolahduksen ja mietin et jotain putos jossakin... Äkkiä M huutaa yläkerrassa ääni täynnä hätää – K rikkoi ikkunan, K tekee pahaa!!!! L juoksee ylös ja kuulemani perusteella mä juoksen ulos. JOS me ei oltais vähän turvallisuushulluja ja JOS meillä ei olis yläkerran ikkunoita ruuvattu niin ettei niitä saa muutamaa senttiä enempää auki, me vietettäis nyt iltaa lastensairaalassa tai vaihtoehtoisesti hautajaisvalmisteluita miettien... Liian monet luottaa hyttysverkkoihin, luottaa siihen, että ne kestää siihen nojaavan lapsen painon – ei ne kestä, ei edes kaksivuotiaan painoa... Tai sit luotetaan siihen ettei noi pienet osaa avata ikkunoita – aina on  se eka kerta... Mä kuulin kun se hyttysverkko putos, poika ei mahtunut putoamaan – onneksi!


Pudotusta ikkunasta arviolta 5-6m

Tänä iltana olen hiljaisen kiitollinen siitä että meillä on edelleen kolme lasta - kiitos Taivaanisä! 


8 kommenttia:

  1. Huh! Kaikkeen kannattaa näköjään varautua.

    VastaaPoista
  2. Ihana varjelus!! Elämä on lahjaa <3

    Voimia ja iloa opehommiin!

    m

    VastaaPoista
  3. Luojalle kiitos varjeluksesta. Ja teille vanhemmille, siitä kun ootte totakin tajunneet miettiä ja huolehtineet ikkunoiden kiinnityksistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä aina ajattelin et oon ylivarovainen, nyt en enää...

      Poista
  4. Hhui kun meni kylmät väreet kirjoitusta lukiessa. Kiitos todellakin, onneksi ei käynyt pienelle pojalle kuinkaan!

    (ps. Kiitos kakkureseptistä, otin talteen, pitää kokeilla!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla salpaa henki edelleenkin kun ajattelen miten olis voinut käydä...

      Poista

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.