Siirry pääsisältöön

liimanäppisähköjänis


Joskus pientä ihmistä lykästää... L joutui tänä aamuna  selviämään K:n kanssa sellaisena aamuna kun jätkällä on a) vaikea liimanäppikohtaus ja b) olotilana sähköjänis. Mä  puristin makkarissa tyynyä vaan tiukemmin päätä vasten ja nukuin.

Mun nukkuessa K oli ensin latassut laatikollisen M:n Polly Pocketeja alas portaita, sen jälkeen jätkä eteni M:n huoneeseen ja levitti kaikki pikkulegot pitkin lattiaa ja junapöytää, aamiaisellaan silppusi omenapiirakkansa takaisin jauhoiksi ja kaatoi komeuden lattialle ja viimeiseksi vielä parkkeerasi olkkarin nojatuolin taakse ja heitteli O:ta ja M:aa sieltä pikkuautoilla nauraen räkäisesti aina osuessaan... Nousin siinä vaiheessa kun tyyny ei enää kyennyt peittämään jäähylle joutuneen jätkän ulinaa ja volinaa. Koska raakalaismaisen perheemme jäähysääntö on että jäähyllä pysytään kunnes on rauhoittunut ja ulina-raivo-kiukku-heittely-itku loppuu on jätkä viettänyt huoneessaan nyt jo pian tunnin... Välillä avaan oven ja kysyn onko tilanne rauhoittumaanpäin ja saan K:n raivon vain yltymään...

Mä oon salaa vähän tyytyväinen, kun L niin harvoin joutuu kohtaamaan poikansa tällaisena vaan pääasiallisesti törmää siihen iloiseen, sosiaaliseen ja hauskan vauhdikkaaseen nuoreen mieheen. K osaa olla tosi raskas kun sille päälle sattuu.

M ja O viettää laatuaikaa leimaten K:n rauhoittuessa yläkerrassa

Maanantaina on muuten taas kuvauspäivä ja ajattelin yrittää jaksaa kuvata koko 24 tuntia – olettaen että meillä herätään tavalliseen tapaan myös  yöllä, olkoonkin että niitä sattumia joina meillä ihan nukutaan on viime aikoina ollut useammin kuin koskaan aikaisemmin.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

rahat on loppu, mutta myydään volvo

Hesarin kolumnisti ravistelee suomalaisia amerikasta käsin. Tällä kertaa aiheena oli peruskoulu. Kommenttikentässä ollaan takajaloillaan ja pyritään dissaamaan kolumnistin kirjoitusta oikealta ja vasemmalta, osa kutsuu suoraan jopa idiootiksi. Välissä muutama kannustaa ja tukee. Jokainen ulkosuomalainen tietää ihan hyvin ettei suomalaisen yhteiskunnan epäkohtiin saa puuttuua ulkoa käsin. Ei vaikka joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle. Vain suomessa asuva suomalainen saa arvostella suomen terveydenhuoltoa, koululaitosta tai verotusta. Ulkosuomalaisen tulee kiittää ja kumartaa, ymmärtää että on lottovoitto syntyä Suomeen. Vaan onko se ihan oikeasti lottovoitto? Miksi niin moni lähtee? Miksi niin moni niistä lähtijöistä palatessaan päättää lähteä uudestaan; ”heti kun vaan voi!” Miksi niin moni lähtijöistä tietää jo lähtiessään ettei aio palata? Miksi ulkosuomalainen ei halua asua Suomessa, vaan tyytyy kärräämään lomiltaa mukanaan kalliita desingnesineitä ja vaatteita? Miksi?...

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...

Konsensus Kari

sunnuntaina me syödään pullaa Itku pitkästä ilosta, paha paljon nauramasta. Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee. Mies se tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta. Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla. Vaatimattomuus kaunistaa. Suomalainen asenne elämään on kurinalainen. Kärsimyksen kautta päästään voittoon ja kurinalaisuus palkitaan. Arjen kuuluu tuntua harmaalta ja arkiselta, sillä ilman harmautta ei juhlakaan tuntuisi juhlalta. Vaikka kasvava osa suomalaisista ei tunnusta uskontoa, eroaa kirkosta ja haluaa pysyä kaukana jumalasta, varjostaa suomalaista ajattelua ja kulttuuria edelleen luterilaisuus, tietynlainen tarve itsensä rankaisemiseen, askeesiin ja kieltäytymiseen. Oli sitten kyse liiasta kivasta, liikunnasta, sokerista tai mistä tahansa mukavasta. Martta mahtuu edlleen syliin Hyvä ihminen syö puolukoita ja ruisleipää. Hyvän ihmisen lapset eivät syö sokeria, lisäaineita, väriaineita tai oikeastaan mitään muutakaan kivaa. Hyvän ihmisen lap...