Siirry pääsisältöön

voihan pohje (edit 4:57PM)


Tässä sitä taas ollaan... mulla on vasemman pohkeen sisäsivu kipeänä – juoksemisesta luulisin... vaan mistä mä tiedän onko se juoksemisesta vai onko se yhdistelmä autossaistumista ja liian alhaisia veriarvoja  = veritulppa vasemmassa jalassa...

Soitin niille hyytymättömyystyypeille sinne hyytymättömyysklinikalle ja sen sijaan että olisin rauhoittunut ne antoi mulle vaihtoehdoiksi a) soita lääkärille yksi b) soita lääkärille kaksi c) soita molemmille lääkäreille ja d) aja heti sairaalaan. Valkkasin toistaiseksi vaihtarin a) ja soitin lääkärille yksi ja toivon edelleen välttyväni kokonaan vaihtarilta d) sairaala. 

Nyt mä istun tässä keittiönpöydän ääressä ja erilaiset kauhukuvat vilistää silmien edessä samaa tahtia kun yritän mielessäni hahmottaa erilaisia vaihtoehtoja loppupäiväksi eli kuka hakee M:n ja vie sen terapiaan ja hakee sieltä? Mihin tyrkkään noi jannut? Voiko L liueta töistä ja hoitaa edelliset jos lääkäri passittaa mut suoraan sairaalaan kulkematta lähtöruudun kautta... niin siis tottakai se voi jos on pakko, mutta toivottavasti asia järjestyis jotenkin muuten... ehkä toivottavasti lääkäri yksi kuitenkin haluaa vaan ultran ja ennen kaikkea toivottavasti se ON vaan urheiluvamma... sitäpaitsi mulla on aivan liian vilkas mielikuvitus tällaiseen nykyään.

 Edit...

 vaihtarista a siirryin lopulta vaihtariin c) ja L oli jo vahvasti sen d):n kannalla kun ensin soitti takaisin lääkäri kaksi ja sitten yksi... molemmilla sama visio - ultraan mars... niinpä vietin iltapäiväni ultrassa ja kakkosen vastaanotolla L:n ajaessa lapsia pisteestä x pisteeseen y ja taas takaisin...

 Lopputulema: se ON urheiluvamma juoksentelusta. Enkö mä mitään voi harrastaa ilman että se kaatuu johonkin? Enää ei saa ratsastaa, lasketella, vuorikiipeillä tai hypätä laskuvarjolla - ei niin että olisin kahta jälkimmäistä edes halunnut tehdä... ja kun lähden juoksemaan niin heti iskee vamma. Yrittääkö jokin korkeampi taho kertoa mulle että sohvaperunan on syytä pysyä sohvaperunana ja olla rehkimättä liikaa...
Tunnisteet:

Kommentit

  1. Tiuhti27. syyskuuta 2012 klo 22.05

    Onneksi se oli vain urheiluvamma, vaikka ei sekään kivaa ole. Onnistuisko uiminen? Mahtuisko aikatauluun?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa28. syyskuuta 2012 klo 7.35

      Olis ihanaa päästä uimaan mutta se on täällä a)aikatauluongelma lue illalla ei jaksa ja b)rahakysymys kun täällä ei ole sellaisia ihania kunnallisia uimahalleja vaan kaikki on aina klubien ja vaatii jäsenyyksiä ja jäsenmaksuja... Jatkan siis juoksentelua, vähän varovaisemmin.

      Poista
  2. v28. syyskuuta 2012 klo 0.47

    Huh! Onneksi näin, mutta on tuo melkoista, kun joka kerta on kaksi skenaariota: normaali ja kauhu. Siis suuremmalla todennäköisyydellä kuin meillä muilla. Ainahan kaikille voi käydä mitä vaan, mutta... nojoo, tietänet mitä tarkoitan ;)

    Jatka urheilemista, sisukkaasti; kyllä ne vammat siitä vähenee ja oma fiilis kohenee kun kunto nousee! Tsemiä!! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa28. syyskuuta 2012 klo 7.36

      Joo ja typerintä tosiaan on se että aina joudutaan tarkistamaan. Mä olin itse ihan varma että se on vaan rasitusvamma kunnes se täti siellä puhelimessa onnistui lietsomaan paniikin... kyllä mä juoksua jatkan :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...
Lähetä kommentti
Lue lisää

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...
7 kommenttia
Lue lisää