Siirry pääsisältöön

uusi ope vol.2


Kello on vähän vaille seitsemän, M on nukkunut ekaa yötä omassa huoneessaan ihan yksin ja mä patjalla oven ulkopuolella. Ne työsti tätä asiaa terapiassa ja se onnistui – ainakin kerran... toivottavasti myös jatkossa! M:lle ominaisesti tosin sitä patjaa ei siirretty huoneessa pikkasen vaan suoraan ovesta ulos... härkää sarvista, vai miten se meni...

M:n ovi auki, vieressä lasten kylppärin ja poikien huoneen ovet...
Koira on vähän hämmentynyt sängyn uudesta sijoituksesta...
Lapset on syöneet ekan aamupalansa, viipaleet omena”kakkua” ja banaania. M valittaa että K haisee pissalle... niin no, tottakai se vähän tuoksahtaa kun en oo vielä vaihtanut poikien vaippoja... Aloitan O:n vaipasta ja K tulee siihen viereen ja käy makaamaan lattialle odottamaan omaa vuoroaan, mun pojat... Siinä hetkessä se tulee taas, se hämmennys ja valtava ilo siitä että just mä olen saanut kaksi lasta kerralla, mulla on tässä lattialla kaksi pientä poikaa odottamassa vaipanvaihtoa, niitä ON kaksi, siis KAKSI... se on oikeesti ihan käsittämätöntä. Hetken mietin miltä pojista itsestään mahtaa tuntua, toisaalta eihän ne varmasti vielä tajua että kaikilla lapsilla ei ole siinä vieressä toista samanlaistaerilaista. Toista joka on ihan saman ikäinen ja aina siinä, aamun herätyksestä illan viimeiseen hetkeen ennen nukahtamista... minkälaista on olla kaksonen? Anyone?

Mä meen tänään töihin, tapaan mun uudet oppilaat ja niitten vanhemmat – koulun syyspiknikillä. Mä en oo yhtään hyvä tällaisissa ryhmätilaisuuksissa jossa on tarkoitus tutustua... mua hirvittää... Mä saan melekin paniikkokohtauksen kun mietin et tulee lämmin päivä ja siellä on kuitenkin niin lämmintä ettei mun henki kulje ja joudun istumaan sisällä ja... apua!!!! Mä olen tänään se uus ope toivotavasti onnistun näyttämään edes puoliksi niin rauhalliselta ja pätevältä kuin se M:n uusi ope eilen. Sit kun se koulu oikeesti alkaa ja mä opetan ei mua jännitä yhtään, mä vaan jännitän tällaisia puolihajanaisia massatapahtumia, etenkin kun oon aivan järjettömän huono ihmisten nimien kanssa... ja sit se kaikki tuntee apinan, apina ei ketään efekti...




Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...
24 kommenttia
Lue lisää

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...
25 kommenttia
Lue lisää