Siirry pääsisältöön

aamuisia aatteita ja asuja


Ulkona on syysaamun sakea sumu eikä mulla tänäänkään taida tän kaaoksen keskellä olla mitään järkevää sanottavaa. Päälimmäisenä on kiitollisuus näistä omista lapsista kun naapurissa 12-vuotias poika menehtyi eilen omalla kotipihallaan onnettomuudessa. Ei sellaisessa onnettomuudessa, josta kaikki salaa ajattelee että - miten ne nyt noin teki ja eihän kukaan ja minä ainakin...  vaan sellaisessa typerässä onnettomuudessa, josta ei voi ajatella että me ainakin ollaan niin fiksuja ettei meille.

Mä mietin sitä kotia tuossa kivenheiton päässä meiltä, mietin sitä valtavaa surua. Mietin miten sen pojan äiti ihan varmasti suuressa surussaan syyttää itseään – turhaan. Se ei ollut kenenkään syy, se oli vaan ihan valtavan surullista ja kamalaa ja mä taas kerran toivon että mä saan nämä kolme saatettua hengissä aikuisuuteen...

Ajatukset harhailee ja jatkaa matkaansa

Toisaalla hyvän ystävän koira tekee kuolemaa, ystävä yhdentoista vuoden ajalta... elänyt mukana perheen iloissa ja suruissa, ollut mukana kaikessa ja aina ovella vastassa. Toivottavasti meillä on Koiran kanssa vielä monta yhteistä vuotta. Tässä kohdassa ei taas voi olla ajattelematta miten surullista se on että nämä rakkaat kulkevat vierellä vain niin lyhyen matkan.

Koira omalla paikallaan mun ja tietokoneen välissä... 


Jossakin takaraivolla kulkee politiikka – koulupolitiikka

Illalla sinne koululle kuuntelemaan mitä sillä koulupiirin johtajalla on sanottavana, mitä ne ehdottaa, mitä muut ehdottaa... kuka siirretään ja minne ja millä kriteereillä? Koska se uusi koulu on ajateltu rakentaa? Pitääkö siihen oikeasti saada ne rahat äänestyksellä? (Won’t happen)... tästä tullaan taas sit tähän yleisempään politiikkaan tai käytäntöihin ja äänioikeuteen... Toisissa osavaltioissa myös Green Cardilla saa äänestää osavaltion sisäisissä vaaleissa, meillä ei. Tämä vie näillä meidän kulmilla ihan valtavan määrän lapsiperheiden ääniä... Mietin miten turhauttavaa sen täytyy olla niille perheille jotka haluaisivat äänestää mutta eivät voi, onneksi meidän perhe voi ilmaista kantansa ihan virallisestikin. Toisaalta ymmärrän myös sen kansalaisuusvaatimuksen, miksi läpikulkijalla pitäisi olla sananvalta?

M:n paidat - MIni Boden, farkut - Diesel

O:n villapaita - Hanna Andersson, housut - Mini Boden 

Koko asu - Eddie Bauer, bootsit - Dr Martens

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

rahat on loppu, mutta myydään volvo

Hesarin kolumnisti ravistelee suomalaisia amerikasta käsin. Tällä kertaa aiheena oli peruskoulu. Kommenttikentässä ollaan takajaloillaan ja pyritään dissaamaan kolumnistin kirjoitusta oikealta ja vasemmalta, osa kutsuu suoraan jopa idiootiksi. Välissä muutama kannustaa ja tukee. Jokainen ulkosuomalainen tietää ihan hyvin ettei suomalaisen yhteiskunnan epäkohtiin saa puuttuua ulkoa käsin. Ei vaikka joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle. Vain suomessa asuva suomalainen saa arvostella suomen terveydenhuoltoa, koululaitosta tai verotusta. Ulkosuomalaisen tulee kiittää ja kumartaa, ymmärtää että on lottovoitto syntyä Suomeen. Vaan onko se ihan oikeasti lottovoitto? Miksi niin moni lähtee? Miksi niin moni niistä lähtijöistä palatessaan päättää lähteä uudestaan; ”heti kun vaan voi!” Miksi niin moni lähtijöistä tietää jo lähtiessään ettei aio palata? Miksi ulkosuomalainen ei halua asua Suomessa, vaan tyytyy kärräämään lomiltaa mukanaan kalliita desingnesineitä ja vaatteita? Miksi?...

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...

Konsensus Kari

sunnuntaina me syödään pullaa Itku pitkästä ilosta, paha paljon nauramasta. Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee. Mies se tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta. Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla. Vaatimattomuus kaunistaa. Suomalainen asenne elämään on kurinalainen. Kärsimyksen kautta päästään voittoon ja kurinalaisuus palkitaan. Arjen kuuluu tuntua harmaalta ja arkiselta, sillä ilman harmautta ei juhlakaan tuntuisi juhlalta. Vaikka kasvava osa suomalaisista ei tunnusta uskontoa, eroaa kirkosta ja haluaa pysyä kaukana jumalasta, varjostaa suomalaista ajattelua ja kulttuuria edelleen luterilaisuus, tietynlainen tarve itsensä rankaisemiseen, askeesiin ja kieltäytymiseen. Oli sitten kyse liiasta kivasta, liikunnasta, sokerista tai mistä tahansa mukavasta. Martta mahtuu edlleen syliin Hyvä ihminen syö puolukoita ja ruisleipää. Hyvän ihmisen lapset eivät syö sokeria, lisäaineita, väriaineita tai oikeastaan mitään muutakaan kivaa. Hyvän ihmisen lap...