Siirry pääsisältöön

aamuisia aatteita ja asuja


Ulkona on syysaamun sakea sumu eikä mulla tänäänkään taida tän kaaoksen keskellä olla mitään järkevää sanottavaa. Päälimmäisenä on kiitollisuus näistä omista lapsista kun naapurissa 12-vuotias poika menehtyi eilen omalla kotipihallaan onnettomuudessa. Ei sellaisessa onnettomuudessa, josta kaikki salaa ajattelee että - miten ne nyt noin teki ja eihän kukaan ja minä ainakin...  vaan sellaisessa typerässä onnettomuudessa, josta ei voi ajatella että me ainakin ollaan niin fiksuja ettei meille.

Mä mietin sitä kotia tuossa kivenheiton päässä meiltä, mietin sitä valtavaa surua. Mietin miten sen pojan äiti ihan varmasti suuressa surussaan syyttää itseään – turhaan. Se ei ollut kenenkään syy, se oli vaan ihan valtavan surullista ja kamalaa ja mä taas kerran toivon että mä saan nämä kolme saatettua hengissä aikuisuuteen...

Ajatukset harhailee ja jatkaa matkaansa

Toisaalla hyvän ystävän koira tekee kuolemaa, ystävä yhdentoista vuoden ajalta... elänyt mukana perheen iloissa ja suruissa, ollut mukana kaikessa ja aina ovella vastassa. Toivottavasti meillä on Koiran kanssa vielä monta yhteistä vuotta. Tässä kohdassa ei taas voi olla ajattelematta miten surullista se on että nämä rakkaat kulkevat vierellä vain niin lyhyen matkan.

Koira omalla paikallaan mun ja tietokoneen välissä... 


Jossakin takaraivolla kulkee politiikka – koulupolitiikka

Illalla sinne koululle kuuntelemaan mitä sillä koulupiirin johtajalla on sanottavana, mitä ne ehdottaa, mitä muut ehdottaa... kuka siirretään ja minne ja millä kriteereillä? Koska se uusi koulu on ajateltu rakentaa? Pitääkö siihen oikeasti saada ne rahat äänestyksellä? (Won’t happen)... tästä tullaan taas sit tähän yleisempään politiikkaan tai käytäntöihin ja äänioikeuteen... Toisissa osavaltioissa myös Green Cardilla saa äänestää osavaltion sisäisissä vaaleissa, meillä ei. Tämä vie näillä meidän kulmilla ihan valtavan määrän lapsiperheiden ääniä... Mietin miten turhauttavaa sen täytyy olla niille perheille jotka haluaisivat äänestää mutta eivät voi, onneksi meidän perhe voi ilmaista kantansa ihan virallisestikin. Toisaalta ymmärrän myös sen kansalaisuusvaatimuksen, miksi läpikulkijalla pitäisi olla sananvalta?

M:n paidat - MIni Boden, farkut - Diesel

O:n villapaita - Hanna Andersson, housut - Mini Boden 

Koko asu - Eddie Bauer, bootsit - Dr Martens
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää