Siirry pääsisältöön

aamuisia aatteita ja asuja


Ulkona on syysaamun sakea sumu eikä mulla tänäänkään taida tän kaaoksen keskellä olla mitään järkevää sanottavaa. Päälimmäisenä on kiitollisuus näistä omista lapsista kun naapurissa 12-vuotias poika menehtyi eilen omalla kotipihallaan onnettomuudessa. Ei sellaisessa onnettomuudessa, josta kaikki salaa ajattelee että - miten ne nyt noin teki ja eihän kukaan ja minä ainakin...  vaan sellaisessa typerässä onnettomuudessa, josta ei voi ajatella että me ainakin ollaan niin fiksuja ettei meille.

Mä mietin sitä kotia tuossa kivenheiton päässä meiltä, mietin sitä valtavaa surua. Mietin miten sen pojan äiti ihan varmasti suuressa surussaan syyttää itseään – turhaan. Se ei ollut kenenkään syy, se oli vaan ihan valtavan surullista ja kamalaa ja mä taas kerran toivon että mä saan nämä kolme saatettua hengissä aikuisuuteen...

Ajatukset harhailee ja jatkaa matkaansa

Toisaalla hyvän ystävän koira tekee kuolemaa, ystävä yhdentoista vuoden ajalta... elänyt mukana perheen iloissa ja suruissa, ollut mukana kaikessa ja aina ovella vastassa. Toivottavasti meillä on Koiran kanssa vielä monta yhteistä vuotta. Tässä kohdassa ei taas voi olla ajattelematta miten surullista se on että nämä rakkaat kulkevat vierellä vain niin lyhyen matkan.

Koira omalla paikallaan mun ja tietokoneen välissä... 


Jossakin takaraivolla kulkee politiikka – koulupolitiikka

Illalla sinne koululle kuuntelemaan mitä sillä koulupiirin johtajalla on sanottavana, mitä ne ehdottaa, mitä muut ehdottaa... kuka siirretään ja minne ja millä kriteereillä? Koska se uusi koulu on ajateltu rakentaa? Pitääkö siihen oikeasti saada ne rahat äänestyksellä? (Won’t happen)... tästä tullaan taas sit tähän yleisempään politiikkaan tai käytäntöihin ja äänioikeuteen... Toisissa osavaltioissa myös Green Cardilla saa äänestää osavaltion sisäisissä vaaleissa, meillä ei. Tämä vie näillä meidän kulmilla ihan valtavan määrän lapsiperheiden ääniä... Mietin miten turhauttavaa sen täytyy olla niille perheille jotka haluaisivat äänestää mutta eivät voi, onneksi meidän perhe voi ilmaista kantansa ihan virallisestikin. Toisaalta ymmärrän myös sen kansalaisuusvaatimuksen, miksi läpikulkijalla pitäisi olla sananvalta?

M:n paidat - MIni Boden, farkut - Diesel

O:n villapaita - Hanna Andersson, housut - Mini Boden 

Koko asu - Eddie Bauer, bootsit - Dr Martens
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...
24 kommenttia
Lue lisää

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...
25 kommenttia
Lue lisää