mukana, se on mukana!

Lasten kylpiessä mä kirjoitan... tai yritän kirjoittaa eli saan just ajatuksesta kiinni ja sit tulee – "älä kaada vettä toisten päälle" – ja taas aloitan ja – "ei, älkää hei rakkaat sukeltako" – ja aloitan ja – "vielä kerran niin tuutte pois sieltä" - ja... se kerta tulee ja ne on poimittava sieltä pois lillumasta...

Mä oon edelleen aivan fiilareissa siitä, että toi tyttö on saatu takaisin kouluun ja meillä on aikaa muuhunkin kuin tappeluun...

Aamun puhuin naisten kanssa sitä koulupolitiikkaa poikien juostessa kahvilan pöydän ympäri. Puheet jäi aika idealistiselle tasolle ja edelleen – ellei nyt ihan ihmeitä tapahdu – olen hakemassa M:lle siirtoa toiseen kouluun... niin ja lisäksi sain kuulla että sen ihan liian ison koulun, johon M:n pitäis mennä, rehtori on vähintäänkin nihkeä näitten erityisten suhteen ja joku tutun, naapurin kaverin kaima oli jopa muuttanut toisen koulun alueelle oman erityisensä kanssa tästä syystä...

Kahvilasta venkaus M:n koulun kautta – kävin viemässä ne koulutarvikkeet – pojat päikkäreille ja allekirjoittanut paperitöihin... suunnittelua, tulostusta, suunnittelua, tulostusta, tulostusta, tulostusta... ja koska aika loppuu aina kesken jäi pöydälle kaikki levälleen siinä vaiheessa kun oli pakko kiskoa pojat pystyyn ja syöksyä sinne toimintaterapiaan.  Sen 50 minuuttia mulla oli aikaa lueskella kirjoja ja jutella K:n kanssa – meillä oli kivaa.

Toimintaterapiasta syöksyttiin taas M:n koulubussia vastaan... eka pitkä päivä oli mennyt hyvin ja niinpä lähdettiin tuulettumaan puistoon ja puistossa M ihan ekaa kertaa leikki – siis oikeesti leikki, tai kelpuutettiin mukaan leikkiin – naapurin tytön ja jonkun sen puistokaverin kanssa... henkeä pidätellen mä odotin koko ajan koska ne sulkee M:n ulkopuolelle, koska siitä tulee se kolmaspyörä, mutta niin ei koskaan käynyt... Kohteliaasti se lopulta ilmoitti kaksikolle että hän haluaa nyt kiipeillä ihan rauhassa ja kymmenisen minuuttia myöhemmin se palas takaisin tyttöjen leikkiin... Useimmista teistä se ei kuulosta mitenkään hurjalta saavutukselta, mutta meidän maailmassa ohitettiin tänään jättimäinen virstanpylväs. Me korjataan satoa kesän ABA:sta ja siitä sosiaalistentaitojenryhmästä ja TÄÄ TOIMII!!!!!!!!!!!!! Ihanaa, upeeta mahtavaa!!!!

Nopsaan ruokaa pöytään – kukaan ei taasKAAn syönyt mitään, ja mä en ymmärrä millä ne elää vaan hyvinpä näyttävät elävän – ja pöydästä puisto-koulu-terapiakuraiset lapsoset sinne kylpyyn josta lähdettiin liikkeelle ja pojat kylvystä sänkyyn ja M:n kanssa pari erää ”Snakes and Ladders” ja nyt on neitikin sängyssä pitkällisen sylittelyn ja halailun jälkeen.

Lukiessa tätä hengästyn, mutta oikeesti tää päivä tuntui ihan leppoisalta tai ainakaan ei ollut se järjetön kiire mikä eilen varjosti kaikkea kaaosta... Meillä ON hyvä viikko, me ollaan saavutettu isoja asioita niin M:n kuin O:nkin maailmassa, meillä on tuhat ja yksi syytä olla iloisia ja suorastaan riehakkaita! Huomenna vuorossa terapiaa ja balettia ja leikkideittiä ja... mulle pyykinpesua.

Sannan pyynnöstä se uus väri ,joka ei onneksi päätynyt kylppärin seiniin - kai...