Siirry pääsisältöön

ensilumi


Kevään kolmas päivä, siis noin virallisessa mielessä... Koko talvena ei ole satanut lunta nii että sitä olis maahan asti jäänyt ja tänä aamuna saatiin sitten pari tuumaa, kevään kunniaksi - ensilumi. Mua säälittää mun narsissit, helmililjat ja pionit. Sunnuntaihin mennessä pitäis taas olla kevät... +15C ja aurinkoista.



M lähti vastahakoisesti kouluun L:n kyydissä. Olis se bussillakin päässyt, todennäköisesti myöhässä, enkä mä muutenkaan oikein luota noitten härveleitten talviajo-ominaisuuksiin. Tapahtuma oli sen verran tavallisuudesta poikkeava että neidin saamisessa koulukuntoon ja autoon oli kokolailla työtä, se kun olis vaan halunnut katsoa ja koskettaa – lunta.

Pojat haluu ulos. Mä en tosiaankaan halua, mutta ymmärrän että sinne on lähdettävä ja tarjottava keväinen talvielämys tolle kaksikolle.  Toisin kuin tottuneella suomalaisella äidillä, mulla ei ole aavistustakaan siitä mitä noille pitäis laittaa päälle. Haalarit taitaa olla 86cm ja seuraavat 110cm – kai - pojilla mittaa metrin verran. Kurahousut ja sadetakki? Alle fleece haalari? Jalkaan kumpparit? Onkohan meillä edes käsineitä noille... Ajatuskin röykkiöistä lumen kastelemia vaatteita tuntuu vastenmieliseltä. Nostan hattua jokaiselle joka painii tän valkoisen massan kanssa kuukausia. Pullantuoksuinen kotiäiti ja martta nostaa päätään ja suunnittelee ulkoilun jälkeen lettuja ja kaakaota, elämysaamua.



K käy muutaman minuutin välein kysymässä koska mennään ulos... joo, joo, mennään, mennään...


Kommentit

  1. Mukavaa lumipaivaa teille! Odotin jo kevatta taalla Alaskassakin, mutta nyt on taalla(kin) lunta luvassa, ja blizzard warning iltapaivan iloksi..... toivottavasti weatherman on vaarassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Toivottavasti siellä selvisitte lumimyrskyittä!

      Poista
    2. Blizzard warning osoittautui vaaraksi, mutta nyt on uusi snow warning taksi illaksi... 12-18" lunta. SIGH. No, meidan aika Alaskassa alkaa olla ohi tosin, joten onhan tama arktinen elama jo voiton puolella :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän