Siirry pääsisältöön

ihan tavallinen tiistai


Se oli sit sellainen päivä ettei ehtinyt edes vilkaista tietokoneen suuntaan.

Jotenkin musta tuntuu ettei edes oo niin kauheesti kerrottavaa tai että kaikki on jo sataan kertaan kerrottu. Elämä on ihanan tasaista – sitäsamaa – ihanan tavallista arkea. Kai se on tyyntä seuraavan myrskyn edellä tai jotakin, mutta enemmän tai vähemmän hommat menee omalla painollaan ja päivät kuluu tavallisten asioiden parissa.

K:n kaulaan iskin jo heti aamusta kaksi sensorista kaulakorua, arkikelellä purulelua. Saa jyystää niitä ja toivottavasti sillä on vähemmän tarvetta tunkea irtaimistoa ja kadunvarresta löytynyttä suuhunsa. M:n koulupaniikkioli aiheutunut tavallista meluisammasta koulupäivästä ja tänään asiat oli taas paremmin. Toisaalta ei me kauheesti ehditty edes ajatella kun puoli tuntia koulubussista poistumisen jälkeen oltiin jo matkalla balettiin.

puruleluja lapselle


Matalalentoa sen suuremmitta stresseittä siis...

7:15 me herättiin herätyskelloon, syötiin aamiaista, puettiin ja tehtiin koulueväät.

8:04 M istui koulubussissa matkalla kouluun ja mä vastasin tärkeimpiin sähköposteihin, söin aamiaisen, join kahvin, kävin suihkussa ja puin ekaks itseni ja sit jannut.

9:30-9:44 mä juoksin edestakaisin sisään ja ulos pakaten pojat ja muut tärkeet autoon ja 9:44 laitoin lopulta pakin päälle ja peruutin ulos pihasta.

10:15-12:15 kahviteltiin ja turistiin ja leikittiin D:n kotona. Puhuttiin uskonnosta ja lasten kasvatuksesta ja teini-ikäisten lasten seurustelusta ja syövästä ja kesälomasta ja autismista ja koirankoulutuksesta ja vähän kai politiikkaakin

12:40 oltiin Costcon bensiksellä tankaamassa mun auto. Sieltä jatkettiin matkaa $75 köyhtyneenä, mutta  tankissa 77 litraa lisää bensaa. Seuraava pysäkki oli ostaa O:lle järjellisen näköisiä kalsareita ja niitä metsästettiin sit hyvä tovi... Mun mielestä edes pienten lasten ei tartte kulkea rumissa alusvaatteissa ja niinpä halusin pojalle samanmoisia kuin isällään. Ekassa kaupassa ne maksoi $10/pari – siis yhdet kalsarit – tokassa ei ollut kuin niitä peruskalsareita ja kolmannesta löytyi sillä samalla kympillä viiden parin paketti. Pojilla oli kaupan sijasta kiire kotiin katsomaan Peter Pania. Meillä ollaan nykyään merirosvoja ja jos tää ei tästä laannu saattaa kesäkuussa olla palomiespartyjen sijasta merirosvobileet.

K haluu kotiin katsomaan Peter Pania

boxer briefs


14:05 karautettiin lopulta kotipihaan ja jannut sai katsoa sitä himoitsemaansa leffaa. Mä käärin hihat ylös ja ryhsyin tekemään Amylle piirakkaaja salaattia. Pinaatti-pekoni-juusto-piirakka ja vihreä salaatti. Amy on Raamiksen frouvia ja sai viikko sitten kolmannen vauvansa ja me Raamiksen naiset pidetään perhe ruuassa ja ravinnossa nää ekat viikot. Sinä samalla laittelin meille Karjalanpaistia iltaa varten.

14:56 M:n bussi karauttaa oven eteen ja sangen hyväntuulinen M pesee pulistessaan kätensä ja istuu syömään välipalaansa.

15:35 ollaan taas jo autossa matkalla balettiin, mukana se Amyn ateria. Miten se muuten voikin olla et mulla aina menee se vartti kun säädän tän ryhmän autoon saakka ja se auto kuitenkin seisoo ihan suoraan tossa autotallin ulkopuolella.

16:00 alkaa baletti ja mä hyppään takaisin autoon ja lähdetään toimittamaan piirasta ja salaattia. Ekaks ajetaan väärään paikkaan ja lopulta löydetään oikea talo. Asiaankuuluvasti ihailen vauvaa – olihan se suloinen, mutta onneksi ei mun – vaihdan kuulumiset ja pikaisesti kerron M:n IEP palaverin kuulumiset kun niitten vanhin on kans erityislapsi. Seuraavaksi me kurvataan pikaisesti kirjastoon, K itkee kun se on ottanut sukat ja kengät pois jalasta vaikka sääntö on periaatteessa se et se joka ne repii pois, istuu autossa odottamassa. K haluaa kirjastoon, eikä rauhoitu vaikka mä oon jo aikaa sitten sanonut et se pääsee mukaan... kai sitä harmittaa se et se ei nyt vaan – taaskaan – tullut ajatelleeksi. Kirjastossa me luetaan kolme kirjaa ja lainataan neljä. Paimennan ryhmärämän takaisin autoon ja hakemaan balleriinaa.

17:00 ryhmä pieniä tanssijoita vaaleanpunaisissa trikoissa poistuu salista ja seuraava ryhmä marssii sisään – Ballet 1A/B viininpunaisessa – me odotetaan kun M vaihtaa tossut kenkiin, pakkaa tossut reppuun ja vetää takin päälleen. Tää arjoitus vie tovin jos toisenkin, mutta sen on hyvä opetella tekemään asioita itse. M.n puuhatessa K roikkuu mun selässä ja on ”hämähäkkiapina”.

17:20 me ollaan lopulta taas autossa matkalla kotiin.

17:58 kaikki on pesseet kätensä, M on riisunut balettitamineensa, O on pukenut päälleen uimahousut – älkää kysykö, ja jengi istuu ruokapöydässä syömässä päivälliseksi Mac & Cheeseään. Seuraava taistelu saadaan ymmärrettävästi aikaan haasteellisesta jälkiruokatilanteesta... tarjolla on yksi suklaavanukas, yksi suklaavaniljavanukas ja yksi vaniljasuklaajugurtti. Ihän älyttömän epäähän on se että yksi joutuu syömään sen jugurtin eikä sitä epää lievennä edes se että jugurtin syöjä saa lisäksi – lohdutukseksi – palan suklaata.

18:32 Istun koneella vastaamassa O:n toimintaterapeutille. Se oli eilen testannut O:ta ja sillä on edelleen primääriheijasteet tallella ja se omalta osaltaan hidastaa sen kehitystä. Vastaan MOPS:n vetäjälle tulevan lauantain varainkeruutapahtumasta. Laitan sähköpostia naapurille ja lupaan hakea meidän yhteisen ystävän synttärilahjan sieltä huomenna ennen illallisklubin tapaamista.

18:40 autotallin ovi aukeaa ja L tulee kotiin ja kaataa meille lasilliset viiniä.

18:54 L kantaa jannut kainalossaan yläkertaan kolmikon väkivaltaisen riidan päätteeksi – K työnsi M:n päin sohvapöytää ja M:llä on mustelma takapuolessa. Mä autan O:n pissalle ja yöpukuun, ja annan pusut pojille, ja valun vihdoinkin alakertaan nautiskelemaan rauhallisesta hetkestä.

19:08 M kiipeää yäkertaan kylpyyn.

19:55 M menee meidän sänkyyn nukkumaan. Sitä pelottaa omassa huoneessaan. Ymmärrän, ulkona on kevätmyrsky.

20:38 Me syödään L:n kanssa sitä karjalanpaistia

ne kasvaa Sanna!

Kommentit

  1. "Ihan epää", toteais meidän viisvee;)

    Meillähän on siis metri lunta pionipenkin päällä, joten kestää KAUAN ennen kuin meillä ollaan tuossa vaiheessa. Mutta on se vaan tuo kasvun ihme niin kertakaikkisen ihana kokea joka kevät uudestaan tuolla puutarhassa.

    Ja mahtavaa päästä kokemaan näin etänä tuo teidän todella paljon varhaisempi kevät!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keväthän on meilläkin tosi myöhässä, kun tässä vaiheessa pitäis olla +15C päivisin eikä +4 ja räntäsade.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi