Siirry pääsisältöön

balettia ja unettomia öitä


Niin se yksi kuva tosiaan kertoi enemmän kuin ne tuhat sanaa, jotka seuraa perästä... M pääsi siihen 5-7 -vuotiaitten ryhmään ja sen satubaletin sijaan siis ihan oikeeseen balettiin. Se oli eilen ainoa oppilas – M on terapiassa tottunut olemaan opettajan tai terapeutin kanssa kahdenkesken ja siksi se meni niin luontevasti - ja niin, niin, niin innoissaan ja opettaja oli vaikuttunut kun neitihän on opetellut balettia kirjoista, telkkarista ja mun hataran muistin avulla... osas kaikki asennot ja relevet ja pliet ja... Mun hatarat muistikuvat perustuu lapsuuden balettitunteihin ja venäläisen koulukunnan ankaraan opettajaan joka hakkas meitä kepillä. M:n tunnin jälkeen kerroin opettajalle M:sta vähän lisää ja opettaja sanoi että hänellä tsellään on kolme poikaa ja yksi pojista on autisti. Ms Kathleen kiitti tiedosta ja totesi että M sopii loistavasti ryhmään kun on niin hyvä kuuntelemaan ja noudattamaan ohjeita. En halunnut ennen sitä  tuntia sanoa asiasta mitään, kun monilla asiaa sen enempää tuntemattomilla voi olla aika erikoisiakin ennakkokäsityksiä näistä lapsista... käytöshäiriöitä, raivareita, ryhmään sopimattomuutta... joo, onhan niitä meilläkin mutta vasta kotona tai autossa, tilanteen jälkeen. Loppuiltapäivä meni stressin purkautuessa ja suurta sieluntuskaa potiessa - yksin.

 

Kaikki kuvat siis verhonraosta ikkunan takaa

Itselleni varasin kampaajan, vaihdoin vuoroa L:n kanssa ja pakenin väsyneitä ja kiukkuisia lapsiani aikuisten maailmaan – nautin ja kävin kaupassakin ihan yksin.

Mutta se yö... voi mikä yö....

23:05 O itkee, rauhoittuu silittelyllä
01:20 O itkee, annan sille lääkettä
03:50 O itkee ja herättää K:n otan O:n viereen patjalle lattialle
04:30 M herää O:n hulinoihin, suljen M:n oven ja laitan Koiran sinne M:n turvaksi
06:00 herää ensin K, hakkaa ovea ja ulisee, kun on raukka ihan yksin herättäen kaikki muutkin – luovutamme ja nousemme ylös.

Näitä öitä on jokaisessa lapsiperheessä silloin kun lapset sairastaa, se on kuitenkin laiha lohtu näin aamutuimaan... kahvi ja keksit lohduttaa vähän enemmän, ei nekään tosin kovin paljoa. Taidan käyttää ton korvalääkärissä, ihan vaan varmuuden vuoksi.


Kommentit

  1. Mikä tuuri taas! Näinhän tän pitikin mennä. Ei hälisevää isoa pienten ryhmää, vaan ihkaoikeaa balettia. Ja neiti on kuin valmis balettiprinsessa asentoineen, asusteineen ja ja ja. Ja opettajakin vielä ammattilainen, sekä opettajana, että autistin äitinä. Ihana juttu, voi kuinka iloinen olen teidän puolesta!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä!!!!! Ei olis voinut käydä paremmin :) M:n balettikoulussa on yhtä tarkka pukukoodi kuin Suomessa Oopperan Balettikoulussa, jokaisen vuosikurssin oppilaat pukeutuu eriväriseen jumppapukuun ja tunnille ei oo asiaa muussa :)

      Poista
  2. Oi mikä neitokainen :) Jotenkin todella liikuttavaa. Tuli heti mieleeni, että M:stähän tulee varmasti seuraava suuri Ballerina :) Jos hän on tästä lajista noin kiinnostunut, laittaa varmasti kaiken tarmonsa baletin opetteluun..

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi