Siirry pääsisältöön

nuoria? ehkä nuorekkaita


On tietysti tavallaan ihan positiivista että pienet lapset tekee musta tai meistä muitten silmissä nuoria mutta joku siinä silti nyppii... Tänäänkin meinasin yhdeltä papalta kysäistä minkä ikäisiksi se meidät kuvittelee kun puhui vuorotellen nuoresta parista ja nuoresta perheestä... hmm... ollaan molemmat neljänkympin hurjemmalla puolen ja näitä aviovuosiakin on takana jo se viisitoista eli ei kai meistä enää mitenkään saa nuorta paria tai nuoria vanhempia vaikka toi jälkikasvu onkin nuorenpuoleista. Ensiolettama saattais olla että ehkä me näytetään jotenkin tosi nuorilta, mutta L on harmaa ja kukaan ei liene niin sokea että vois jättää nää mun rypyt huomioimatta – edes hämärässä – ja joo en kuvittele niitä ryppyjä, kyllä ne on ihan aitoja enkä niitä yhtään ymmärrä edes hävetä.

Mummot on mummoja ja vanhat sedät vanhoja setiä, mutta kun tähän syyllistyy ihan tutut ja läheisetkin aina välillä. Mä muistan eräänkin keskustelun jossa L joutui muistuttamaan vastapuolta, että hän on itseasiassa vanhempi kuin se joka L:llää niin kovin nuoreksi puhutteli.  Kokemattomia vanhempina sitten? Ei meillä joo edelleenkään ole murrosikäisiä tai edes kouluikäisiä lapsia, mutta kyllä erkka ja yksi pari kaksosia aika hyvin kouluttaa, harvemmin menee sormi suuhun ja uutuudenviehätyskin on jo ehtinyt karisemaan kauan sitten.

Tiedoksi siis kaikille, että me ei olla yhtään hukassa, peloissamme tai avuttomia... me pärjätään ihan hyvin tän lauman kanssa. Meidän lähestymistapa ei vaan ole kovin hysteerinen. Niin ja meillä on se natsinukkumaanmenoaika, ei siksi ettei ymmärreittäis että lapset voi välillä valvoakin, vaan KOSKA kumpikaan näitten kolmen vanhemmista ei kestä sitä vikinää ja taistoa ja kaaosta joka syntyy sekasorrosta ja valvotuista öistä, eikä myöskään jaksa itse elää jos ei nuku silloin kun voi... me kun ei enää olla parikymppisiä ja aamu koittaa silti kukon laulaessa.


Harmaata, ryppyjä, silmäpusseja, juonteita ja joo... maksaläiskiä

Kommentit

  1. Naureskelen täällä, miten ihana kuva nuorestaparista ;)
    Me ollaan aika babyfaceja... Kun esikoinen on jo mun mittainen, niin aika hauskoja tilanteita tulee aina silloin tällöin.

    m

    VastaaPoista
  2. Mä muistan kun aikanaan sain kestää ärtyneitä lähimmäisiä, jotka ei tajunneet ettei haluttu vaikka olla juhlissa yli lapsen nukkumaanmenoajan. Juu ei siksi, et oltais natseja, vaan siksi ettei todellakaa kestä sitä peetä, mitä siitä seuraa. :)
    Siskoni sai omia lapsia ja ymmärsi lopulta mistä oli kyse ;)

    pinkki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta tuntuu että ihmiset unohtaa kun niitten omat lapset on jo teinejä...

      Poista
  3. Ja ihmiset kuvittelee, että ne voi jotenkin kasvattaa sietämään myöhäisiä nukkumaanmenoja. Esikoisemme on aina sietänyt vaihteleviä nukkuma-aikoja. Kylässä hän on käpertynyt viltin alle sohvan nurkkaan ja siitä sitten kannettu nukkuvana autoon ja edelleen sänkyyn, vaikka olis puoliyö. Helppoa. Mutta kuopus...Vähän kuin teidän M. Ei puhettakaan nukkuma-ajan siirrosta minuutillakaan. Ja näitä ei kasvatuksella muutetaan suuntaan eikä toiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, nää meidän lapset kyllä aina... on vähintäänkin raskaita kommentteja... kyllä meidänkin pojat joo varmasti aina, mutta M on eri juttu.

      Poista
  4. Minä niin nostan hattua jaksamisellenne ja positiiviselle asenteellenne.

    Ja ymmärrän hyvin sen, että lapsenne tarvitsevat säännöllisen elämän ja erityisesti päivärytmin. Ja, että pienetkin asiat suistavat normaalitilanteen kaaokseen.

    Ihmettelen vain jaksamistanne. Kuinka kauan jaksatte moisilla katkonaisilla yöunilla. Olisiko siellä olemassa mitään tahoa, joka päästäisi teidät joskus vapaalle, vaikkapa kaksin hotelliin nukkumaan. Joku järjestö tms? Joku, joka tulisi teille ja hoitaisi koko soppaa muutaman päivän?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ihan hyvin me jaksetaan, välillä paremmin ja sit taas joskus ei oikeastaan ollenkaan... vaihdetaan viikonloppuisin nukkumisvuoroa tai valvomisvuoroa :)

      Kun M täyttää kuus vai olisko se ollut seitsemän me voidaan fediltä (liittovaltion hallinnolta eli siis koko maan - ei osavaltion - hallinnolta) hakea "lomittajaa" tarjoamaan meille niitä vapaita. Onneksi meillä on lähellä se yksi ystäväperhe joka ainakin sen kerran tai kaksi vuodessa ottaa tän lauman yöksi tai kahdeksi.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi