Siirry pääsisältöön

terve sydän kyseenalaisen kunnon omaavassa ruumiissa


Ainakin mun sydän on nyt todettu ihan tosi, tosi terveeksi. Keuhkot on mitä on ja geenit ja päässäkin vähän viiraa, mutta sydän on terve – keskimääräistä sydäntä terveempi. Sain luvan myös juosta, ainakin siis kardiologisesta näkökulmasta... se keuhkospesialisti sanokoon oman mielipiteensä lokakuussa, en ajatellut soittaa ja kysyä.

Kun herää aikaisin, väsyy aikaisin ja niinpä poikien herätessä uniltaan mä lakosin siihen patjalle lattialle... aika kuvaavaa lienee se, että siinä lattialla hurahti reilu tunti ihan huomaamatta huolimatta siitä että mun päällä hyppi kaksi räkäistä kaksivuotiasta ja välillä mä maistoin kuvitteellisia ruokia... M tanssi ja huuteli mulle jotain esitysjuttuja ja mä mumisin puoliunessa vastauksia ja Koirakin kiipeili siellä seassa.  Nyt huonoäiti istutti lapsensa telkkarin eteen kun ei jaksa leikkiä ja istuu itse kirjoittamassa jonninjoutavia... Mun pitäis olla kai jotenkin ladattu ja uudestisyntynyt neljän tunnin vapaani jälkeen mutten ole, melkein päinvastoin... toivottavasti en oo saamassa lasten räkistä. Ihanaahan se kuitenkin oli istua ihan, ihan yksin kahvilla ja ihan, ihan yksin lääkärissä ja L:n kanssa vielä lounaallakin – juhlaa suorastaan.

M:n ja O:n toimintaterapeutti on lomalla siellä minne me lähdetään reilun viikon päästä. Huomenna ei siis ole toimintaterapioita... vain sosiaalisentoiminnanryhmä ja sen jälkeen se odotettu eka tanssitunti. Mitäköhän me tehtäis huomenna? Mulla menee ekat pariviikkoa koulun alkaessa aina ihmettelyyn. Ei osaa sopia leikkideittejä keskiviikoksi tai menoja mulle ja pojille M:n koulupäivän ajaksi ja yllätys, yllätys näin syntyy tyhjää... ei mitään sovittua tekemistä ja mä en ole tottunut olemaan joutilaana, se tuntuu jopa ahdistavalta... pitäähän meidän nyt jotakin tehdä!


Kommentit

  1. Ihanaa ihanaa etta sydan sykkii normaalisti ja kaikki kunnossa sen osalta. Anna joutilaisuudelle tilaa ja nauti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän, yritän, yritän... kierrosten laskeminen on yllättävän vaikeeta.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

rahat on loppu, mutta myydään volvo

Hesarin kolumnisti ravistelee suomalaisia amerikasta käsin. Tällä kertaa aiheena oli peruskoulu. Kommenttikentässä ollaan takajaloillaan ja pyritään dissaamaan kolumnistin kirjoitusta oikealta ja vasemmalta, osa kutsuu suoraan jopa idiootiksi. Välissä muutama kannustaa ja tukee. Jokainen ulkosuomalainen tietää ihan hyvin ettei suomalaisen yhteiskunnan epäkohtiin saa puuttuua ulkoa käsin. Ei vaikka joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle. Vain suomessa asuva suomalainen saa arvostella suomen terveydenhuoltoa, koululaitosta tai verotusta. Ulkosuomalaisen tulee kiittää ja kumartaa, ymmärtää että on lottovoitto syntyä Suomeen. Vaan onko se ihan oikeasti lottovoitto? Miksi niin moni lähtee? Miksi niin moni niistä lähtijöistä palatessaan päättää lähteä uudestaan; ”heti kun vaan voi!” Miksi niin moni lähtijöistä tietää jo lähtiessään ettei aio palata? Miksi ulkosuomalainen ei halua asua Suomessa, vaan tyytyy kärräämään lomiltaa mukanaan kalliita desingnesineitä ja vaatteita? Miksi?...

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...

Konsensus Kari

sunnuntaina me syödään pullaa Itku pitkästä ilosta, paha paljon nauramasta. Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee. Mies se tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta. Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla. Vaatimattomuus kaunistaa. Suomalainen asenne elämään on kurinalainen. Kärsimyksen kautta päästään voittoon ja kurinalaisuus palkitaan. Arjen kuuluu tuntua harmaalta ja arkiselta, sillä ilman harmautta ei juhlakaan tuntuisi juhlalta. Vaikka kasvava osa suomalaisista ei tunnusta uskontoa, eroaa kirkosta ja haluaa pysyä kaukana jumalasta, varjostaa suomalaista ajattelua ja kulttuuria edelleen luterilaisuus, tietynlainen tarve itsensä rankaisemiseen, askeesiin ja kieltäytymiseen. Oli sitten kyse liiasta kivasta, liikunnasta, sokerista tai mistä tahansa mukavasta. Martta mahtuu edlleen syliin Hyvä ihminen syö puolukoita ja ruisleipää. Hyvän ihmisen lapset eivät syö sokeria, lisäaineita, väriaineita tai oikeastaan mitään muutakaan kivaa. Hyvän ihmisen lap...