Siirry pääsisältöön

terve sydän kyseenalaisen kunnon omaavassa ruumiissa


Ainakin mun sydän on nyt todettu ihan tosi, tosi terveeksi. Keuhkot on mitä on ja geenit ja päässäkin vähän viiraa, mutta sydän on terve – keskimääräistä sydäntä terveempi. Sain luvan myös juosta, ainakin siis kardiologisesta näkökulmasta... se keuhkospesialisti sanokoon oman mielipiteensä lokakuussa, en ajatellut soittaa ja kysyä.

Kun herää aikaisin, väsyy aikaisin ja niinpä poikien herätessä uniltaan mä lakosin siihen patjalle lattialle... aika kuvaavaa lienee se, että siinä lattialla hurahti reilu tunti ihan huomaamatta huolimatta siitä että mun päällä hyppi kaksi räkäistä kaksivuotiasta ja välillä mä maistoin kuvitteellisia ruokia... M tanssi ja huuteli mulle jotain esitysjuttuja ja mä mumisin puoliunessa vastauksia ja Koirakin kiipeili siellä seassa.  Nyt huonoäiti istutti lapsensa telkkarin eteen kun ei jaksa leikkiä ja istuu itse kirjoittamassa jonninjoutavia... Mun pitäis olla kai jotenkin ladattu ja uudestisyntynyt neljän tunnin vapaani jälkeen mutten ole, melkein päinvastoin... toivottavasti en oo saamassa lasten räkistä. Ihanaahan se kuitenkin oli istua ihan, ihan yksin kahvilla ja ihan, ihan yksin lääkärissä ja L:n kanssa vielä lounaallakin – juhlaa suorastaan.

M:n ja O:n toimintaterapeutti on lomalla siellä minne me lähdetään reilun viikon päästä. Huomenna ei siis ole toimintaterapioita... vain sosiaalisentoiminnanryhmä ja sen jälkeen se odotettu eka tanssitunti. Mitäköhän me tehtäis huomenna? Mulla menee ekat pariviikkoa koulun alkaessa aina ihmettelyyn. Ei osaa sopia leikkideittejä keskiviikoksi tai menoja mulle ja pojille M:n koulupäivän ajaksi ja yllätys, yllätys näin syntyy tyhjää... ei mitään sovittua tekemistä ja mä en ole tottunut olemaan joutilaana, se tuntuu jopa ahdistavalta... pitäähän meidän nyt jotakin tehdä!


Kommentit

  1. Ihanaa ihanaa etta sydan sykkii normaalisti ja kaikki kunnossa sen osalta. Anna joutilaisuudelle tilaa ja nauti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän, yritän, yritän... kierrosten laskeminen on yllättävän vaikeeta.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi