Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti. Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a
Tarinoita elämästä kolmilapsisessa perheessä. Tarinoita autismista, ADHD:sta ja ahdistuneisuushäiriöstä. Elämää ulkosuomalaisena Yhdysvaltain länsirannikolla. Äiti - kiinteistövälittäjä. Isä - nörtti. Lapsi - Autisti. Lapsi - Adhd ja autisti. Lapsi - Adhd. Koira - Martta vaan.
<3!
VastaaPoista<3
VastaaPoistaIhana :)
VastaaPoistaNiin on :)
PoistaKomppaan edellisiä: IHANAA!!! ❤ ❤ ❤
VastaaPoistaKiitos!
PoistaVoi pientä keijua!!!
VastaaPoistaKiitos!
VastaaPoistaIhana pieni balleriina! :)
VastaaPoistaNiin on :)
PoistaMusta toi kuva on jotenkin niin koskettava. Keijuprinsessa varmistaa, että ne siivet on varmasti siellä missä pitääkin. Suloinen ballerina!
VastaaPoistaMulla on kyyneleet silmissä kun sitä katson... M ei tiennyt että kuvaan salaa lasin takaa verhon rakosesta :)
PoistaTää kuva on jotain niin kaunista. Itse varmaankin printtaisin tällaisesta kuvasta useita kopioita, jotta jokaisena huonona hetkenä löytäisin keijun piristämään päivää.
VastaaPoista-Minna
Hyvä idea Minna :)
PoistaNiin koskettava kuva! Kyyneleet tulvahti silmiin liikutuksesta, vaikka teitä en edes tunne. Ehkä hieman saattaa mielialaan vaikuttaa se, että olen viettänyt sun blogimaailmassa tänään MONTA tuntia kahvikuppi kourassa kun omat lapset lähtivät isänsä luokse isänpäivän viettoon. Ihan todella en ole aamupäivän jälkeen tehnyt muuta kuin maannut sohvalla sun blogimaailmassa. On aina niin ihanaa kun löytää blogin joka on vaan pakko lukea alusta loppuun ahmimalla :)
VastaaPoistaMusta tuntuu aina silloin kun törmään vastaavaan blogiin että luen jännittävää kirjaa... näissä "blogikirjoissa" on vaan se hyvä puoli että ne jatkuu vielä senkin jälkeen kun on saanut kaiken luettua :)
PoistaToivottavasti tällä kerralla jatkuukin! Mulle on kaksi kertaa käynyt niin että kun olen saanut kahlattua jonkun aivan ihanan blogin alusta loppuun niin se onkin loppunut kokonaan... arvaa turhauttiko :D
PoistaSe verran oon itse koukussa tähän, että tuskin maltan lopettaa :)
Poista