Siirry pääsisältöön

yksin kotona kaksin


Talo tuntuu tyhjältä kun lapset on poissa. 180m2 on iso tila kahdelle ihmiselle ja pienelle Koiralle. Mulla on ikävä niitä, en olis uskonut että se iskee näin nopeesti, mutta kyllä – mulla on ikävä. Tuntuu kummalliselta mennä nukkumaan tarkistamatta lasten unta lastenhuoneissa, vielä oudommalta tuntuu olla omassa sängyssä ihan vaan kahdestaan L:n kanssa. Ikkunan takana kojootit ujeltaa ja ulvoo pimeydessä, en osaa olla miettimättä M:aa – ei ihme että sitä pelottaa toi ääni.

Tällaista meidän elämä oli ennen, nyt se tuntuu ihan armottoman tyhjältä. Ihanaa siis saada se 24 tuntia ilman lapsia, mutta tylsäähän tää olis päivästä toiseen... nyt se on juhlaa kun se on niin harvinaista.


Aikuisten hupeja...

Kommentit

  1. Eksyin tänään vanhaan blogiisi ja luin samalta istumalta sen liki kokonaan läpi. Sinulla on upea tapa kirjoittaa.

    Niinpä seurasin sinua nyt tänne.

    Terveisiä Kymenlaaksosta!
    Anne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja tervetuloa! Toivottavasti viihdyt jatkossakin!

      Poista
  2. Luksusta parhaimmillaan - todellakin! Taisin itse siinä Riittämätön-blogissani kirjoittaa just tästä: kun NYT saa omaa aikaa, se on mitä suurinta luksusta. Mutta silloin ennen se oli se vallitseva tila, itsestäänselvyys, jota ennemminkin pakeni kaikkeen touhuun kuin pysähtyi nauttimaan siitä. Samalla huomasin, varsinkin nyt juuri ennen lähtöä olleessa 4 yön lapsettomassa pätkässä, että kun se ikävä iskee, siinä pohjavireessä tuntee sen, miten kamalaa olisi jos lapset eivät enää palaisikaan. Nythän sitä tietää, tarkalleen, että ylelliseltä tuntuva rauhallinen aikuisaika loppuu pian; mutta jos se olisikin jostain kamalasta syystä niin, ettei se loppuisikaan. Vaan se olisikin taas sitä jokapäiväistä todellisuutta. Sellaisessa tilanteessa murskaavaa sellaista.

    Tätä silloin muutama viikko sitten ääneen pohtiessani sain kyllä O:lta kohtuullisen saarnan siitä, miten osaankin aina ajatella sitä kaikkein kamalinta - sen sijaan, että olisin täysillä vaan nauttinut, kun saatiin olla ihan kaksin.

    Tulipa taas luodattua - pointtina kun kuitenkin oli sanoa sulle, että NAUTI! Ja NUKU!

    Halauksin,
    Colchester Unit

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nukuttu ja nautittu, ehkä tää aamukahvi omassa rauhassa on parhaasta päästä ;)

      Poista
  3. Ihana tukka, tykkään!! Ja ihanalta kuulostaa kahden oleminen, tahtoo myös!

    En muista milloin ollaan miehen kanssa oltu kahden kotona lasten jälkeen, mutta muistan tuon "tyhjän" tunteen. Melkein aina onkin niin, että me karataan hotelliin tms. kun meillä on vapaailta/yö. Jotenkin on niin paljon ihanampaa juhlia, kun tietää ettei aamulla herää samasta paikasta lasten kanssa (vaikka anoppi aina ihmetteleekin, et miksei mennä niille yöksi, kun ollaan Helsingissä rimpsalla;)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi