Siirry pääsisältöön

aika on kypsä


Jätettyään aamiaisensa  syömättä ja pissattuaan lattialle, ”unohdettuaan käydä vessassa”, neiti hankala lähti L:n kanssa terapiaan. Niin, ja saatiinhan me taisto aikaan siitä antibiootin ottamisestakin, sen tosin ymmärrän. Se ON pahaa. Mä oon avoimen iloinen että se lähti, aika on aika kypsä. Selvästi. Meillä on taas mukavan hiljaista ja rauhaisaa. Mitä nyt K oli aika hajalla siitä että M pissatessaan lattialle, pissas samalla myös K:n tutun päälle. Tutu on tärkeä osa K:n identiteettiä ja epäilemättä K tunsi olonsa pissatuksi ja jotenkin häväistyksi. Yhdessä vietiin tutu pesuun ja laitettiin pesukone heti päälle. Kostoksi se kävi pöllimässä yhden M:n uusista sairaalakavereista. Kosto on sikäli vähän kyseenalainen, ettei M niistä pikkunalleistaan sen suuremmin välitä, mutta kosto se kai on pienikin kosto.

Iltapäivällä yliopistolta tulee joku tyyppi meille kotiin jututtamaan sitä. M on siis sellaisessa tutkimuksessa mukana, jossa yritetään selvittää onko kirjojen tai tietynlaisten kirjojen lukemisella vaikutusta autististen lasten myöhäisempään koulumenestykseen ja koska M on tokaa viikkoa poiss koulusta, halus ne tulla meille kotiin tekemään rästihommia sen kanssa.

Ja sit meille tulee lauma naisia kahville ja mä halusin ostaa kukkia pöytään ja aurinko paistaa ja on ihanaa saada tää tammikuu vihdoinkin käyntiin. Onhan vasta kuun puoliväli.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...