keskiviikko 9. tammikuuta 2013

super


Kolmas päivä sairaalassa. Elämä pyörii omaa hiljaista rataansa. Lääkkeet, tarkastukset, lääkärit... Aamu lähti liikkeelle vielä lauseella ”En varmasti syö yhtään mitään, ikinä.” - mutta päivänmittaan on mennyt jo pussillinen kultakaloja ja puolet donitsista. Se suostuu myös seisomaan tuettuna ja varaamaan isovarpaan verran lattiaan myös kipeällä jalalla.

Me haaveillaan pääsevämme pois eristyksestä ja pyörätuoliretkelle sairaalaan, ehkä yhdessä kahville tai... kunhan ne labraviljelyntulokset nyt vaan tulis. Se on jaksanut pelailla mun kanssa lautapelejä ja värittää ja... mä olen niin onnellinen, etten aikoihin ole ollut. Ei yhtään haittaa et dreenin pitää valuttaa vielä ainakin kaks päivää lisää tai että antibiootti joudutaan ihottuman takia vaihtamaan vielä ainakin kertaalleen ja että sairaalassa ollaan nyt vähintään lauantaille. M on paranemassa. Se on tärkeintä ja ihan super ihanaa. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.