Siirry pääsisältöön

perjantai


Istuin pari tuntia pöydän ääressä tekemässä suunnitelmaa huomiselle koulupäivälle. Sillä samalla suunnitelmalla ratsastellaan sit enemmän tai vähemmän koko kevät. Jossakin välissä voidaan pumpulisten lumipallojen sijasta nakella vaikka pääsiäismunia tai voikukkia. Vaihtaa rati riti rallat johonkin keväisempään. Sadelaulut voidaan pitää kun kuitenkin sataa.

Kävin kahvilla ystävien kanssa, luksusta kun mukana vaan K. Olis pitänyt kuitenkin ottaa mukaan myös ilmastointiteippirulla, jotta olis saanut sen pysymään aloillaan. Ei auttanut pulla – ei syönyt. Ei puhelin – ei jaksanut keskittyä. Ei paperiset mainoskolmiot – ei saanut heittää niitä tötteröitä puhelimella. Olisi halunut juosta pitkin sitä sohvaa halaamaan ne vieressä istuneet miehet.

Ostin pizza-aineet illaksi ja lasten ruokavalion peruspilarit. Appelsiinimehuhyllyssä oli yllätys. Yllätyin, hämmennyin ja nauroin. Kieltämättä loistava idea sijoittaa viinat ja mikserit yhteen. Miksi ei?







































Sovin päivällisiä ja leikkideittejä ja kahveja... jotain pitää tehdä lasten telkkariaddiktiolle. Ne katsoo ihan liikaa telkkaria. Olen laiska. Se nyt vaan on helppoa.  Pitäis kaivaa jostakin taskusta se parempi äitiys. Se joka askartelee ja leipoo ja leikkii ja rakentaa ja ulkoileekin. Ulkona nyt vaan on viimeaikoina ollut liian. Liian märkää. Liian tuulista. Liian kylmää. Me ollaan oltu kipeinä, kotona ja sisällä. Ostin lisää vitamiineja. D-vitamiinikuuri alkaa. En ajatellut sairastaa enempää. Edelleenkin ne on vaivattomia sairastajia, jopa kutiseva M. Mä en vaan jaksa enää istua täällä mökissä.

Luen blogiin tulleita kommentteja. Negatiiviset kommentit on anonyymejä. Rakentavat ja positiiviset nimellä. SE blogikin ihmetteli et menin antamaan linkin omaani. Seison sanojeni takana, seison nimimerkkini takana ja voisin sanoa samat asiat myös ihan nimellä. Mä olen joskus lukenut tästä, että ihmiset tykkää antaa negatiivisen palautteensa anonyymeinä. On helpompaa murista ilman nimeään. Olen saanut tähän asti pelkästään rakentavaa, keskustelevaa ja positiivista palautetta niin anonyymeiltä kuin nimellisiltäkin. Haluan keskustella, sohia ja provosoida. Saa kyseenalaistaa ja keskustella. En ole oikeassa, en väärässä. 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...