Siirry pääsisältöön

perjantai


Istuin pari tuntia pöydän ääressä tekemässä suunnitelmaa huomiselle koulupäivälle. Sillä samalla suunnitelmalla ratsastellaan sit enemmän tai vähemmän koko kevät. Jossakin välissä voidaan pumpulisten lumipallojen sijasta nakella vaikka pääsiäismunia tai voikukkia. Vaihtaa rati riti rallat johonkin keväisempään. Sadelaulut voidaan pitää kun kuitenkin sataa.

Kävin kahvilla ystävien kanssa, luksusta kun mukana vaan K. Olis pitänyt kuitenkin ottaa mukaan myös ilmastointiteippirulla, jotta olis saanut sen pysymään aloillaan. Ei auttanut pulla – ei syönyt. Ei puhelin – ei jaksanut keskittyä. Ei paperiset mainoskolmiot – ei saanut heittää niitä tötteröitä puhelimella. Olisi halunut juosta pitkin sitä sohvaa halaamaan ne vieressä istuneet miehet.

Ostin pizza-aineet illaksi ja lasten ruokavalion peruspilarit. Appelsiinimehuhyllyssä oli yllätys. Yllätyin, hämmennyin ja nauroin. Kieltämättä loistava idea sijoittaa viinat ja mikserit yhteen. Miksi ei?







































Sovin päivällisiä ja leikkideittejä ja kahveja... jotain pitää tehdä lasten telkkariaddiktiolle. Ne katsoo ihan liikaa telkkaria. Olen laiska. Se nyt vaan on helppoa.  Pitäis kaivaa jostakin taskusta se parempi äitiys. Se joka askartelee ja leipoo ja leikkii ja rakentaa ja ulkoileekin. Ulkona nyt vaan on viimeaikoina ollut liian. Liian märkää. Liian tuulista. Liian kylmää. Me ollaan oltu kipeinä, kotona ja sisällä. Ostin lisää vitamiineja. D-vitamiinikuuri alkaa. En ajatellut sairastaa enempää. Edelleenkin ne on vaivattomia sairastajia, jopa kutiseva M. Mä en vaan jaksa enää istua täällä mökissä.

Luen blogiin tulleita kommentteja. Negatiiviset kommentit on anonyymejä. Rakentavat ja positiiviset nimellä. SE blogikin ihmetteli et menin antamaan linkin omaani. Seison sanojeni takana, seison nimimerkkini takana ja voisin sanoa samat asiat myös ihan nimellä. Mä olen joskus lukenut tästä, että ihmiset tykkää antaa negatiivisen palautteensa anonyymeinä. On helpompaa murista ilman nimeään. Olen saanut tähän asti pelkästään rakentavaa, keskustelevaa ja positiivista palautetta niin anonyymeiltä kuin nimellisiltäkin. Haluan keskustella, sohia ja provosoida. Saa kyseenalaistaa ja keskustella. En ole oikeassa, en väärässä. 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...