perjantai 4. tammikuuta 2013

perjantai


Istuin pari tuntia pöydän ääressä tekemässä suunnitelmaa huomiselle koulupäivälle. Sillä samalla suunnitelmalla ratsastellaan sit enemmän tai vähemmän koko kevät. Jossakin välissä voidaan pumpulisten lumipallojen sijasta nakella vaikka pääsiäismunia tai voikukkia. Vaihtaa rati riti rallat johonkin keväisempään. Sadelaulut voidaan pitää kun kuitenkin sataa.

Kävin kahvilla ystävien kanssa, luksusta kun mukana vaan K. Olis pitänyt kuitenkin ottaa mukaan myös ilmastointiteippirulla, jotta olis saanut sen pysymään aloillaan. Ei auttanut pulla – ei syönyt. Ei puhelin – ei jaksanut keskittyä. Ei paperiset mainoskolmiot – ei saanut heittää niitä tötteröitä puhelimella. Olisi halunut juosta pitkin sitä sohvaa halaamaan ne vieressä istuneet miehet.

Ostin pizza-aineet illaksi ja lasten ruokavalion peruspilarit. Appelsiinimehuhyllyssä oli yllätys. Yllätyin, hämmennyin ja nauroin. Kieltämättä loistava idea sijoittaa viinat ja mikserit yhteen. Miksi ei?







































Sovin päivällisiä ja leikkideittejä ja kahveja... jotain pitää tehdä lasten telkkariaddiktiolle. Ne katsoo ihan liikaa telkkaria. Olen laiska. Se nyt vaan on helppoa.  Pitäis kaivaa jostakin taskusta se parempi äitiys. Se joka askartelee ja leipoo ja leikkii ja rakentaa ja ulkoileekin. Ulkona nyt vaan on viimeaikoina ollut liian. Liian märkää. Liian tuulista. Liian kylmää. Me ollaan oltu kipeinä, kotona ja sisällä. Ostin lisää vitamiineja. D-vitamiinikuuri alkaa. En ajatellut sairastaa enempää. Edelleenkin ne on vaivattomia sairastajia, jopa kutiseva M. Mä en vaan jaksa enää istua täällä mökissä.

Luen blogiin tulleita kommentteja. Negatiiviset kommentit on anonyymejä. Rakentavat ja positiiviset nimellä. SE blogikin ihmetteli et menin antamaan linkin omaani. Seison sanojeni takana, seison nimimerkkini takana ja voisin sanoa samat asiat myös ihan nimellä. Mä olen joskus lukenut tästä, että ihmiset tykkää antaa negatiivisen palautteensa anonyymeinä. On helpompaa murista ilman nimeään. Olen saanut tähän asti pelkästään rakentavaa, keskustelevaa ja positiivista palautetta niin anonyymeiltä kuin nimellisiltäkin. Haluan keskustella, sohia ja provosoida. Saa kyseenalaistaa ja keskustella. En ole oikeassa, en väärässä. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.