Siirry pääsisältöön

arkista hölinää


Mä oon eksynyt mun aiheesta. Tai mikä nyt on mun aihe? Ainakin oon eksyksissä siitä arkisesta hölinästä ja päivittäisistä kuulumisista, ainakin vähän.

Aamu ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Tiet oli jäässä ja koulubussi tolkuttomasti myöhässä. Kun oltiin vartti paleltu pikkupakkasessa hyppäsin autoon ja ajoin M:n kouluun... open ihaillessa neidin päivän asuvalintaa – persikan värinen farkkuhame, lilat sukkikset ja munakoison värinen paita – mä nauroin näyttäväni vastapainoksi lähinnä kai kodittomalta. Tukka pystyssä, liian lyhkäsissä, kuluneissa verkkahousuissa ja virttyneessä fliseessä. Vasta kun mä ajelin kotiinpäin - seistyäni vartin hölisemässä koulun pihalla - tuli se M:n bussi mua vastaan. Kauan oltais saatu seistä ja odottaa.

Sen sijaan et olisin seuraavaksi ottanut aamukahvini ja avannut jäbille telkan ja itselleni koneen, söin aamiaisen vauhdissa ja pakkasin lopun lauman autoon. Me mentiin leikkideitille uuteen perheeseen. Suomalais-amerikkalainen perhe, kaksoset ja yksi lisää. Kaksostytöt meidän kaksikon ikäisiä.Uuden perheen ja uuden äidin kanssa on helppoa jutella käytännön asioista. Mistä löytää koulu-lääkäri-kuntosali-harrastuksia... Kutsuin mukaan MOPS:iin ja kirkkoonkin ja tunsin itseni tunkeutuvaksi käännyttäjäksi, loivensin ja häpesinkin itseäni. Niistä kahdesta kun nyt on vaan helppoa lähteä liikkeelle pienten lasten kanssa. Lapsille tekemistä ja itselle seuraa. Pidettiin kaksosten äitien yhtäköyttäyhdistyksen kokousta ja tuumailtiin että vaan toinen monikkoäiti ymmärtää tämän maailman ja mietittiin miltä tuntuis, jos niitä oliskin kolme tai neljä eikä ”vaan” kaksi.

Nyt vihdoinkin saan sen kahvini, ja oman rauhan, poikien ”lepäillessä” yläkerrassa. Kun M tulee koulusta lähdetään lentokentälle hakemaan L:n kaimaa. Se tulee meille kylään viikonlopuksi.


Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää