arkista hölinää

Mä oon eksynyt mun aiheesta. Tai mikä nyt on mun aihe? Ainakin oon eksyksissä siitä arkisesta hölinästä ja päivittäisistä kuulumisista, ainakin vähän.

Aamu ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Tiet oli jäässä ja koulubussi tolkuttomasti myöhässä. Kun oltiin vartti paleltu pikkupakkasessa hyppäsin autoon ja ajoin M:n kouluun... open ihaillessa neidin päivän asuvalintaa – persikan värinen farkkuhame, lilat sukkikset ja munakoison värinen paita – mä nauroin näyttäväni vastapainoksi lähinnä kai kodittomalta. Tukka pystyssä, liian lyhkäsissä, kuluneissa verkkahousuissa ja virttyneessä fliseessä. Vasta kun mä ajelin kotiinpäin - seistyäni vartin hölisemässä koulun pihalla - tuli se M:n bussi mua vastaan. Kauan oltais saatu seistä ja odottaa.

Sen sijaan et olisin seuraavaksi ottanut aamukahvini ja avannut jäbille telkan ja itselleni koneen, söin aamiaisen vauhdissa ja pakkasin lopun lauman autoon. Me mentiin leikkideitille uuteen perheeseen. Suomalais-amerikkalainen perhe, kaksoset ja yksi lisää. Kaksostytöt meidän kaksikon ikäisiä.Uuden perheen ja uuden äidin kanssa on helppoa jutella käytännön asioista. Mistä löytää koulu-lääkäri-kuntosali-harrastuksia... Kutsuin mukaan MOPS:iin ja kirkkoonkin ja tunsin itseni tunkeutuvaksi käännyttäjäksi, loivensin ja häpesinkin itseäni. Niistä kahdesta kun nyt on vaan helppoa lähteä liikkeelle pienten lasten kanssa. Lapsille tekemistä ja itselle seuraa. Pidettiin kaksosten äitien yhtäköyttäyhdistyksen kokousta ja tuumailtiin että vaan toinen monikkoäiti ymmärtää tämän maailman ja mietittiin miltä tuntuis, jos niitä oliskin kolme tai neljä eikä ”vaan” kaksi.

Nyt vihdoinkin saan sen kahvini, ja oman rauhan, poikien ”lepäillessä” yläkerrassa. Kun M tulee koulusta lähdetään lentokentälle hakemaan L:n kaimaa. Se tulee meille kylään viikonlopuksi.