varpaatkin vihertää

Hypätään toiseen kertaan pois aiheesta ja myös mun uudesta best buddystä Jessestä – siihen palaan kyllä myöhemmin, toisinajattelijoita ja kyseenalaistajilta pyydän anteeksi.

Tässä kriisissä muhun on iskenyt myös luomu. Tai siis luomuhan muhun on iskenyt jo aikaa sitten, mutta tää ”ongelma” vaikuttaa olevan sekä yltymään että pahenemaan päin. Alkuunhan meille tuli ruokaremontti, joskus jo vuosia sitten. Luovuttiin transrasvoista, vältettiin glukoosifruktoosisiirappia ja liian kaukaata tänne matkustaneita vihanneksia ja hedelmiä. Ei tulis mieleenikään ostaa Afrikasta tänne lennätettyjä appelsiineja kun niitä kasvaa lähempänäkin. Ai miks? No siks, että ensinnäkin se määrä käsittelyaineita ja myrkkyjä mitä ne tarttee tehdäkseen sen hillittömän matkan ja päätyäkseen edelleen kauniina ja ihanina kaupan tiskiin ja sit toiseks se että appelsiineja saa täältäkin eikä mulla ole tarvetta tukea niiden rahtaamista pallon ympäri. Sit lasten synnyttyä siirryttiin valtaosin luomuun ja poistettiin myös epäsokerit ja väriaineet ja säilöntäpee. Jossakin vaiheessa rupesin leipomaan leivänkin itse, tietääpähän mitä siinä on - luomujauhoja, hiivaa, merisuolaa ja vettä – maistuukin paremmalta.

Ja sit tää prosessi levis tiskiaineeseen ja pyykinpesuaineeseen ja käsisaippuoihin, ja lopulta shampoon ja hoitoaineen kautta kosteusvoiteisiin, meikkeihin, huulirasvaan ja hammastahnaan. L siivoaa myrkyillä, siivotkoon. Peseydytään kuitenkin terveellisemmillä ja turvallisemmilla tuotteilla. Jopa käsidesi on meidän perheessä olevinaan jotenkin vähemmän myrkyllistä. Ainakin se tuoksuu paremmalle.

Alkuviikosta seikkailin lukijoitteni blogeissa ja törmäsin tähän juttuun. Eilen UPS toi mulle paketin ja nyt olen sit nakannut pikkuhousunsuojatkin mäkeen. Kestovaippailemaan en enää ryhdy. Aamulla mietin et sit kun M tulee siihen ikään, että sen kuukautiset alkaa... käyttääkö kukaan enää niitä kertakäyttöisiä siteitä ja tamponeja, vai onko kaikilla kuukuppi ja gladragit mukana matkassa.

Toissapäivänä seikkailin ekokaupan (Whole Foods Market) hiusvärihyllyssä, mutta en vielä uskaltanut hypätä siihen systeemiin vaan hain L'Orealit toisesta kaupasta. Eiköhän niittenkin aika kuitenkin vielä tule.

Vähitellen ja pikkuhiljaa me aletaan vihertämään ja vaikken ekoilija olekaan - sen näkee, jos ei muusta, niin autosta - niin uskon että ihminen on sitä mitä itseensä mättää – sisään ja/tai ulos – ja että itsestä on parempi pitää hyvää, hyvää huolta.