keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Hei! Mä oon Yksis, valkoinen hetero.


Eilen provosoin ajattelemaan, tänään teen sen uudestaan.

Oletko seurannut Umayya Abu-Hannan kirjoitusta ja sen jälkeen jatkunutta keskustelua. Nyt en tarkoita varsinaisia artikkeleita-kolumneja-vastineita seurannutta mielipidekeskustelua vaan niitä ihan virallisia kirjoituksia; Umayyan ”Lottovoitto jäi lunastamatta”, Ulla Appelsinin ”Prinsessa ja herne” ja ” Abu-Hannakirjoituskohusta: Suomi ei kestä kritiikkiä ulkomaalaisilta

Kirjoitan vasten parempaa tietoani, tai siis sen vanhentuneen tiedon pohjalta mikä mulla on Suomesta ja sen pohjalta mitä tiedän yhdestä (1) Yhdysvaltain osavaltiosta – niitä on 50 – eli koko maasta en kauheesti tiedä yhtään mitään.

Se Suomi josta lähdin oli ihan valtavan rasistinen ja niin olin minäkin. Ihmiset luokiteltiin rodun, seksuaalisuuden, värin, kielen, sosiaaliluokan, koulutustason, ammatin, palkan... oikeastaan ihan kaiken perusteella. Toivon että Suomi tänään on toisenlainen ja silti tiedän että moni ostaa sen tietyn puhelimen koska niin vaan kuuluu tehdä ja pukeutuu tietyllä tavalla ja... Tiedän että anoppi vaihtaa toiselle puolelle katua jos vastaan tulee neekeri, pizzaa myy mutakuono ja hapanimeläkastikettä vinosilmät. Mutsin ja/tai sen miehen mielestä homot on vähän hassuja, yleensä tarjoilijoita tai kampaajia, mutta ne ei itse oo tän suhteen rasisitisia kun heillä on sellaisia ystävinä. Kirjanpitäjät ei kuitenkaan ole ikinä homoseksuaaleja, mutsin mies on – kuka arvaa? – kirjanpitäjä. Raiskaajat on Somaleita ja ne hyvät somalit luuttuaa yleisiä vessoja. Mun Suomi on ihan valtavan ennakkoluuloinen ja rasistinen maa. Mä olin ihan valtavan ylpeä ja iloinen kun Pekka Haavistosta melkein tuli presidentti. Mä äänestin sitä.Toivottavasti mun Suomi on vanhentunut ja väärä, toivottavasti sitä ei enää ole. Umayyan kirjoituksen perusteella se kuitenkin edelleen on. Sen jälkeen kun me muutettiin on suomessa lanseerattu termi ”kantasuomalainen”. Mä en tiedä mitä se tarkoittaa, se kuulostaa pelottavalta.

Rasismi loppuu sitten kun kukaan ei kiinnitä huomiota siihen minkä värinen tai kielinen ihminen on edessä. Mitä rotua se on, vai olisko vaikka sekarotuinen. Niin kauan kuin kollegasi on musta-intialainen-meksikolainen-somali, erilainen kuin sinä tai toisen seksuaalisuus on kommentoimisen arvoinen asia rasismi elää - vaikka edes piilossa – se elää ja hengittää.

Mun maailmassa, joka on pieni ja suppea... Mun maailma koostuu pääasiallisesti hyvin koulutetuista – poissulkien itseni – valistuneista, hyvätuloisista ihmisistä, jotka edustaa erilaisia näkökulmia, rotuja, kieliä, uskontoja ja seksuaalisia suuntautumisia. Niin, siinä mun pienessä maailmassa... on siinäkin rasismia ja stereotypioita... Inkkarit syö karria ja haisee pahalle, ne ostaa Hondan ja menee firman bussilla duuniin. Niillä on käsittämätön suhtautuminen lastensa kasvatukseen ja koulutukseen. Ne leikkii vain keskenään. Kuitenkin M:n intialainen puheterapeutti ei ole sellainen tai se äiti jonka tunnen. Meksikolaiset on puutarhureita, raksaduunareita tai hotellien kerrossiivoajia. Onhan niissä myös ravintoloiden keittiötyöntekijöitä ja muita siivoajia. Ne ei puhu englantia ja pitäytyy omassa osavaltion sisäisessä Meksikossaan. Kuitenkin tunnen useammankin Meksikolaisen, jotka on koulutettuja, hyvätuloisia ja puhuvat englantia. Aasialaiset naiset ei osaa ajaa autoa, koska ne ei oo tottuneet ja ne pelkää... täällä ei tunneta sanontaa ”nainen ratissa” vaan ”aasialainen ratissa” tai ”aasialainen nainen ratissa”. Mulla on useampikin aasialainen ystävä joka osaa ajaa autoa. Kiinalaiset lapset opiskelee vuorokauden ympäri ja... on sitä täälläkin, se on hiljaista ja siitä puhutaan vaan tietyssä seurassa.

Me ei leikitä ”white trashin” kanssa. Meidän ystävät on toisia samanlaisia kuin me. Meidän ystävien joukossa me ollaan ne punaniskat. Mä ajan isolla truckilla, me ammutaan pyssyllä ja kuunnellaan kantria. Viimeksi uudenvuodenjuhlissa joku naljaili et me ollaan NRA:n kunniajäseniä.  Punaniska ja ”white trash” on kaksi eri asiaa, ”white trash” on käsite. Se on enemmän kuin palkkakuittin loppulukema tai koulutustaso, se on tietynlainen mindset.

Katsotaan asiaa toiselta kannalta. 

Kun mä tapaan ystäviäni, mä en mieti että ne on ruotsalaisia, egyptiläisiä, meksikolaisia, korealaisia, kiinalaisia, intialaisia, hollantilaisia, englantilaisia – kyllä englantilaisia, ei brittejä – bulgarialaisia, kenialaisia, romanialaisia, amerikkalaisia, suomalaisia, heteroseksuaaleja, homoseksuaaleja, etelä-afrikkalaisia, brasilialaisia, kanadalaisia, italialaisia... ne on mun ystäviä, mun kaltaisia. Kuuluu samaan pieneen maailmaan, mun ryhmään. En mä usko et nekään koko ajan miettii et mä olen suomalainen-ulkomaalainen-valkoinen. Kun rasismi puuttuu, ne asiat unohtuu. Sillä ei ole mitään merkitystä.


12 kommenttia:

  1. Pelko kaikkea erilaista kohtaan... Onneksi asenteet ovat muuttuneet hurjasti verrattuna siihen, mitä ne olivat kymmenen tai 20 vuotta sitten. Suomalaiset ovat hitaasti lämpiävää porukkaa (stereotypia!). Olen itse kasvanut maalaiskylässä, jossa oli tasan kaksi tummaihoista ihmistä. Uskon, että oman lapseni koululuokka on jo kulttuurisesti paljon, paljon rikkaampi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se varmaan on ja ihanaa että maailma muuttuu ja avartuu.

      Poista
  2. Aah.. sarjassamme suosikkiaiheita, joita yritän olla sohimatta, kun kiehahdan jokseenkin tehokkaasti. Luin sen Umayyan kirjoituksen tietenkin, mun mielestä se oli oikein hyvä, rohkeakin, subjektiivinen kokemus. Kyllä mä muistan, miten hienosti osattiin jo reilu kymmenen vuotta sitten huudella Helsingissä pikkulikalle, jonka ihonväri oli normia tummempi tuontifaijan ansiosta. Olin sen kesän serkkun lapsenlikkana ja kyllä sai scheissea kuunnella.

    Rasismi on vaikea asia, kuten kirjoitat. Itävallassa asuessani olin ulkomaalainen ja siksi kehnompi valtaväestöä, mutta suorastaan toivottu henkilö suhteessa turkkilaisiin ja jugoslaaveihin. Sillä keikalla tuli todettua ja opittua se, että ulkomaalaisena et ole mitään ilman kieltä.

    Kieltä päädyin sitten useammaksi vuodeksi opettamaan turvapaikanhakijalapsille. En muista oikeastaan kertaakaan miettineeni lasten kansalaisuuksia luokassa. Vetäisin sumpit värään kurkkuun, kun jouduin pitkälle homesaikulle ja sijainen soitti kysyäkseen ryhmästä. Heti toka kysymys oli: "Montako ryssää ja montako somalia?". En osannut vastata.

    Suomalaisen koulumaailman asenteen näki, kun heitin keikkaa opettaen lukioikäisille vaihtareille suomea. Oli porukkaa kuin pipoa kaikkialta maailmasta - vauraista perheistä - ja kyllä oli opettajien asenne jotain ihan muuta kuin meikäläisen päiväoppilaita kohtaan. Kuulemma tehtävät käännettiin englanniksi ja aina oli aikaa selittää ja tarkentaa ja ties mitä. En tosiaan ollut tajunnut, miten ulkomaalaiset ovat aivan eri kastia taustansa vuoksi. No, tajusin.

    Sinänsä surullista, että täällä vuoden viettäviin panostetaan ihan eri tavalla kuin tänne jääviin. Ja surullisinta on se, mitä lapset joutuvat kohtaamaan.

    Joka tapauksessa, jos tytär joskus ryhtyy seukkailemaan muslimin kanssa käymme erittäin vakavia ja pitkiä keskusteluja. Erittäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos pitkästä ja ihanasta vastauksesta.

      Kyllä meilläkin varmaan keskusteltaisiin jos M päättäisi mennä naimisiin muslimin kanssa. Lähinnä siksi että ne kulttuurierot vaan on aika isoja vaikka onhan niitä jonkinlaisia tapamuslimeitakin. Mun hyvä ystävä on muslimi ja naimisissa amerikkalaisen miehen kanssa.

      Poista
  3. Onpa sinulla kapea ja ahdas näkemys Suomesta. Sinua on ilmeisesti joku satuttanut täällä ja kovasti, kun nykyään niin ihannoit amerikkalaisuutta ja sitä yhteiskuntaa. Minua kyllä suuresti hymyilyttää väittämäsi, ettei Yhdysvallat ole yhtä rasistinen kuin Suomi. Jestas sentään, voiko joku edes vähän kouluttautunut ihminen luulla noin? Itse toimin opettajan suomalaisessa peruskoulussa, jossa on oppilaita ainakin kymmenestä eri maasta ympäri maailmaa. Minkäänlaiseen rasismiin tai edes siihen viittaavaan en ole koskaan törmännyt. En liioin kaduilla tai muuallakaan. Väitätkö itse oikeasti, ettet ole siellä törmännyt rasismiin tai valkoihoisten jalustalle nostamiseen? Nyt en taida uskoa sinua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun näkemys Suomesta on ennen kaikkea vanhentunut. Maailma muuttuu kymmenessä vuodessa ihan valtavasti, myös Suomessa. On hienoa, että Suomi kansainvälistyy ja mahtavaa että itse et koe Suomen olevan rasistinen.

      Mitä Yhdysvaltoihin tulee, täällä mun kokemus perustuu tasan tähän yhteen osavaltioon kuten kirjoitinkin - mutta se taisi jäädä huomaamatta - ja samassa kirjoitin, että myös täällä on rasismia ja stereotypioita. En myöskään nosta itseäni jalustalle tässä asiassa vaan sorrun itsekin niihin samoihin stereotypioihin.




      Poista
  4. Mun korvaan kalskahti kyllä kanssa hiukan rasistinen sävy suomalaisia kohtaan. Mut en ota itseeni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä ota, ehkä oot oikeassa, en tiedä kun en itse sitä näe omassa tekstissäni. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä etteikö lukija voisi tekstiä siten hahmottaa.

      Poista
  5. Joo ... mulla on myös kokemusta olla se ei-niin-toivottu ulkomaalainen. Se marokkolaisesta siivoojasta seuraava ;) Ja kyllähän se on omaa maailmankuvaa muokannut.

    Abu-Hanna -keskustelusta huomaa, kuinka mustavalkoinen suomalainen ilmapiiri on. Tai itse asiassa Suomi on 'yhden totuuden maa', jota sitten tasapainottavat muutamat vastakkaiset näkemykset. Mutta harmaasävyjä, no way! Ainakin itse olen ollut huomaavinani, että porukka jakautuu kahteen leiriin; Abu-Hannaa komppaaviin ja niihin, joiden mielestä Abu-Hanna on siirtolaiseksi pärjännyt ihan hyvin (saanut ilmaisen koulutuksen ja ok-duunin YLEltä).

    Omasta mielestäni on tosi hyvä, että ulkomaalaisten oloista ja saamasta kohtelusta Suomessa keskustellaan. Luulen kuitenkin, että sanoma olisi otettu toisella tavalla vastaan, jos kritiikin olisi antanut sellainen, jonka elämä olisi Suomessa ollut vielä hankalampaa esim. taloudellisesti. Suomalaisethan ovat kateellista kansaa, ja Abu-Hanna joka todennäköisesti on tienannut keskimääräistä kantaväestön edustajaa enemmän, ja jonka adoptiohankekin eteni suotuisasti ... siinähän on jo aihetta olla kateellinen ;)

    Itse toivoisin keskustelua, jos aidosti kerrottaisiin millaisia matalapalkka-alojen töitä maahanmuuttajat Suomessa tekevät. Ja heidän elintasoaan ja elämänlaatuaan verrattaisiin vaikkapa Saksaan tai Ruotsiin. En nimittäin ole kovinkaan huolissani akateemisesti koulutetuista, kielitaitoisista ihmisistä vaan kaikkein heikoimmista osin kielitaidottomista maahanmuttajista, joita varmasti käytetään tässä kvartaalitalouden kurimuksessa hyväksi (esim. thaimaalaiset marjanpoimijat).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin kirjoitat! Näinhän se on kaikkialla ne joista eniten pitäisi huolehtia ja huolestua jää helposti huomiotta :(

      Poista
  6. Jänskä kirjoitus. Tuli vaan mieleen, että miksi ystäväsi, he kaikki, kuuluvat samaan hyvintoimeentulevien luokkaan. Eikö se voi olla melkoisen yksioikoista ( tavallaan rasististakin ehkä ), että haluaa valita ystävänsä tietystä pienestä ryhmästä eli taloudellisesti hyvintoimeentulevasta keskiluokasta.

    Mitä se white trash sinusta on? Millainen mielen-ja olemisen tila?
    Onko sinun oma pieni maailmasi jotenkin korkeampaa tasoa mielestäsi white trashiin verrattuna? Mikä sen ratkaisee? Jos itse et olisi nainut hyvin toimeentulevaa, koulutettua miestä ja näin päässyt ns parempiin piireihin niin, miten siellä jenkkilässä asuessasi eroaisit siitä ns white trash porukasta mielestäsi?

    Korostat aika usein kirjoittelussasi sitä, miten teillä on Jenkkilän vähävaraisia perusjannuja (ja tavissuomalaisia) paremmat mahdollisuudet moniin juttuihin siellä asuessanne. En aiemmin muistanut miten luokkatietoista porukka Jenkeissä voi ollakaan. Ja miten se perheen lompakon paksuus taitaa siellä määritellä aika paljon... niinkuin tosiaan sen oman maailman ja ystäväpiirin. Kuulostaa aika rankalta menolta jotenkin.

    Itse täällä Suomessa olen tottunut, että persoonalliset ominaisuudet ja luonteenpiirteet sekä yhteiset kiinnostuksen kohteet vetävät puoleensa. Niinpä itselläni on sekä hyvin vähävaraisia että erittäin rikkaita ystäviä. Tämä teksti jotenkin hätkähdytti miettimään USA:n mahdollista kuppikuntaisuutta ja "rasismia", joka liittyy lompakon paksuuteen ja sen suomiin mahdollisuuksiin.

    Kiinnostavaa lueskella näitä tälläisiä aitoja, suoria mietteitäsi! Kiitos niistä, vaikka ne toki välillä ärsyttävätkin.

    - Mepa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajatuksia herättävä kommentti ja oonkin täällä sairaalassa kaiken muun sivussa aamun pyöritellyt sitä mielessäni ja miettinyt mitä ja miten vastaisin.

      Ihan ensin mun täytyy sanoa, että se tapa korostaa sitä omaa hyväosaisuutta on tavallaan aika harhaanjohtavaa. Sen tarkoitus kun ei ole pönkittää sitä että meillä menee hyvin - No, meillä menee hyvin mutta ollaan kuitenkin ihan tavallista keskiluokkaa – vaan tarkoitus on enneminkin ollut yrittää tuoda esille sitä että sitä kuitenkin tajuaa ettei ihan kaikilla ole tässä maassa samoja mahdollisuuksia, samanlaista terveysvakuutusta – joka kaikesta urputuksesta huolimatta mahdollistaa muun muassa tämänkin sairaalareissun ilman henkilökohtaista konkurssia – tai omaa kotia kivalla keskiluokkaisella asuinalueella ja hyvätuloista miestä. Sen tarkoitus on ollut kertoa se, että muistan oikein hyvin sen tosiasian että monessa perheessä molemmat vahemmat joutuu tekemään kahta tai kolmeakin eri työtä ihan vain tullakseen toimeen tai että monet meidän perheessä ihan tavalliset asiat on monille luksusta.

      Kai täällä tavallaan kasvaa luokkatietoiseksi, en tiedä. Onko se omanlaistansa rasismia? Varmaan. Vai oisko ehkä enneminkin kyse siitä että ihmiset on lokeroitu omiin koloihinsa ja näinpä meidän lähiympäristössä asuu oikeastaan vain toisia samanlaisia perheitä jotka on suunnilleen samalla koulutustasolla ja tekee samantasoista työtä. Köyhyyttä en omassa elämässäni näe, täällä meidän lähellä kun sitä nyt ei vaan ole. Mä tiedän missä ne ”köyhät” asuu ja majailee, mutta ei mulla ole sinne asiaa ja tuskin olisin kovin tervetullutkaan. Valtaosa meidän ystävistä on siis näitä hyväosaisia. Valtaosa ei kuitenkaan ole kaikki ja näinpä myös meidän elämässä on myös niitä toisenlaisia ihmisia.

      Ei. Mun maailma ei ole korkeampaa tasoa ”white trashiin” verrattuna. Se vaan on erilainen. Se ei ole parempi tai huonompi - tai mun mielestä tietty parempi kun olen sen valinnutkin, mutta vastaavasti se ”white trash” on ihan varmasti sitä mieltä et oon totaalisen väärässä ja et niiden elämä on täydempää ja parempaa, ja että mä nyt vaan oon tällainen vinoutunut kermaperse – ja niin olenkin. Me ollaan ns. kunnollisia ihmisiä, lakia ja kirjainta noudattavia. Emme käytä tai valmista huumeita, varasta tai pummaa. Emme ole joutuneet kahnauksiin poliisin kanssa. Uskomme koulutukseen, työhön ja rehellisyyteen.

      http://en.wikipedia.org/wiki/White_trash

      Mä en mennyt naimaan koulutettua ja hyvätuloista miestä vaan ihan tavallisen nuoren miehen samoista piireistä joista itsekin olin. Sillä ei ollut koulutusta sen enempää kuin rahaakaan. Mulla oli parempi liksa kuin sillä, se ajoi taksia ja mä olin kirjakaupassa. Molemmat opiskeltiin, molemmat jätti opintonsa kesken. Me molemmat kasvettiin kivalla asuinalueella kohtuullisen hyvätuloisten ihmisten keskellä enkä koskaan Suomessakaan asuessani päässyt näkemään niitä vähempiosaisia. Mulla ei siellä eläessäni ollut yhtään tuttavaa joka olisi saanut sossusta rahaa, ollut työtön tai muuten tarvinnut yhteiskunnalta korostettua tukea tai palveluita. Olen oman 41-vuottani siis elänyt hyväosaisena, hyväosaista elämää muitten hyväosaisten kanssa. Ihan varmasti olen siis näkemyksiltäni hyvinkin naiivi ja suppea.

      Kiitos vielä kertaalleen ajtuksia herättävästä kommentoinnista. Toivottavasti tää mun vastaus selventää ja auttaa ymmärtämään mitä ajoin takaa. Kiitos erikseen myös siitä, että olit rohkea ja jätit nimimerkin. Arvostan sitä.

      Poista

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.