Siirry pääsisältöön

martta ja Kaima


Martta on vauhdissa... L:n Kaima nukkuu vielä ja Koira tekee kaikkensa saadakseen sen pystyyn. Laumalle laitoin just Tuhkimon pyörimään. Kello on vaille kahdeksan ja tuore leipä on jäähtymässä tossa tasolla aamiaista varten ja mustuneista banaaneista pyöräytetyt kakut uunissa paistumassa. Tänä aamuna, mä olen kone.

Kaimaa on ihanaa tavata, puhua menneitä ja tulevia. Syvällisiäkin. Tässä iässä ja näin monta vuotta toisensa tunteneena, uskaltaa jo puhua oikeita asioita. Oikeaa elämää ei vaan hyvää kuuluu, mulla menee aina ihan sairaan hyvin ja maailma on kas, niin kaunis. Onhan se kaunis, se maailma, ja hyvin menee mutta taustalla virtaa myös ne syvemmät vedet. Lapset kasvaa vuodessa paljon, etenkin tässä vaiheessa. Siitäkin on hyvä puhua. Kuulla miten toisen silmin näkee.


Tunnisteet:

Kommentit

  1. Huma_nist19. tammikuuta 2013 klo 10.38

    Siis MITEN sä saat noi leivät kohoamaan noin ihanasti?
    T. Perheeni syö lähes aina tahatonta rieskaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa20. tammikuuta 2013 klo 10.17

      Käännän ja julkaisen reseptin heti kun ehdin... helppoo!

      Poista
  2. Eskapismi20. tammikuuta 2013 klo 5.00

    Oi, toi leipä! :P~

    VastaaPoista
  3. Anonyymi20. tammikuuta 2013 klo 13.16

    Luen blogiasi edelleen kuin hyvää kirjaa, joka ei koskaan lopu! Luettuani putkeen joulukuun puolesta välistä Tammikuun loppuun, olen hengästynyt, liikuttunut ja ajatukset rientävät eri suuntiin.
    Onneksi rinsessan sairaalareissu päättyi hyvin, onpa teitä taas koeteltu!
    Aina blogiasi lukiessa tulee mieleen, onko teillä siellä rapakon takana vuorokaudessa enemmän tunteja, vai miten ihmeessä kerkeät ja jaksat!
    Muiden tapaan harmaata ja tasaista talvenjatkoa toivottelen :)

    -E

    -E

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa20. tammikuuta 2013 klo 18.09

      Kiitos! :) Kyllä meillä tietääkseni on ihan saman verran tunteja vuorokaudessa - kai LOL

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...
24 kommenttia
Lue lisää

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...
33 kommenttia
Lue lisää