Siirry pääsisältöön

martta ja Kaima


Martta on vauhdissa... L:n Kaima nukkuu vielä ja Koira tekee kaikkensa saadakseen sen pystyyn. Laumalle laitoin just Tuhkimon pyörimään. Kello on vaille kahdeksan ja tuore leipä on jäähtymässä tossa tasolla aamiaista varten ja mustuneista banaaneista pyöräytetyt kakut uunissa paistumassa. Tänä aamuna, mä olen kone.

Kaimaa on ihanaa tavata, puhua menneitä ja tulevia. Syvällisiäkin. Tässä iässä ja näin monta vuotta toisensa tunteneena, uskaltaa jo puhua oikeita asioita. Oikeaa elämää ei vaan hyvää kuuluu, mulla menee aina ihan sairaan hyvin ja maailma on kas, niin kaunis. Onhan se kaunis, se maailma, ja hyvin menee mutta taustalla virtaa myös ne syvemmät vedet. Lapset kasvaa vuodessa paljon, etenkin tässä vaiheessa. Siitäkin on hyvä puhua. Kuulla miten toisen silmin näkee.


Tunnisteet:

Kommentit

  1. Huma_nist19. tammikuuta 2013 klo 10.38

    Siis MITEN sä saat noi leivät kohoamaan noin ihanasti?
    T. Perheeni syö lähes aina tahatonta rieskaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa20. tammikuuta 2013 klo 10.17

      Käännän ja julkaisen reseptin heti kun ehdin... helppoo!

      Poista
  2. Eskapismi20. tammikuuta 2013 klo 5.00

    Oi, toi leipä! :P~

    VastaaPoista
  3. Anonyymi20. tammikuuta 2013 klo 13.16

    Luen blogiasi edelleen kuin hyvää kirjaa, joka ei koskaan lopu! Luettuani putkeen joulukuun puolesta välistä Tammikuun loppuun, olen hengästynyt, liikuttunut ja ajatukset rientävät eri suuntiin.
    Onneksi rinsessan sairaalareissu päättyi hyvin, onpa teitä taas koeteltu!
    Aina blogiasi lukiessa tulee mieleen, onko teillä siellä rapakon takana vuorokaudessa enemmän tunteja, vai miten ihmeessä kerkeät ja jaksat!
    Muiden tapaan harmaata ja tasaista talvenjatkoa toivottelen :)

    -E

    -E

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa20. tammikuuta 2013 klo 18.09

      Kiitos! :) Kyllä meillä tietääkseni on ihan saman verran tunteja vuorokaudessa - kai LOL

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää