Siirry pääsisältöön

mihin se meni?


”Sehän on vasta 2013 kun se mene kouluun”. Viisi vuotta sitten vuosi 2013 oli kaukana, niin kaukana että sen saattoi hyvin työntää mielessään jonnekin pieneen laatikkoon, ajatusten ulottumattomiin. Tänään aamulla avasin kalenterin helmikuun kohdalta. Seitsemännen päivän kohdalle kirjoitin muistiin ”kouluun ilmoittautuminen M”. Käänsin sivua ja 28. päivän kohdalle raapustin ”kouluun ilmoittautuminen O ja K”. Aika rientää, kuin tuulessa lehdet... Syksyllä meillä on kaksi esikoululaista ja yksi iso koululainen. Huomenna ne kai ilmoitetaan jo lukioon tai yliopistoon.  Kuin huomaamatta viisi vuotta on mennyt, kuin huomaamatta mä olen viiden vuoden verran vanhempi ja kokeneempi. Joku laski vanhemmuusvuosia, niitä on 9 ½.

Vielä kun tietäis mihin kouluun meidän isopieni menee ja mitä tässä kohdassa tarkoittaa ”health records”. Kaikki selvinnee aikanaan, myös se ollaanko koulun A vai B kansliassa jonottamassa niitten papereitten kanssa. Sen tiedän et syksy tulee ennen kuin huomaakaan, mä haluan lisää aikaa, mä en halua sitä vielä sinne – isojen maailmaan. Pitäisin sen vielä pumpulissa, vuoden tai kaksi. Kasvamassa isommaksi ja vahvemmaksi.

Mä olen lähdössä tähän seikkailuun nyrkit ojossa, valmiina taistelemaan. Mä en usko et ne pitää mun lapsen puolta. Mä en usko et se saa taisteluitta mitä se tarvitsee. Olen noussut barrikadeille jo ennen kuin niitä on edes rakennettu. Mä olen se kamala äiti joka haluaa ja vaatii ja tahtoo. Se josta rehtori ei pidä. Se joka aiheuttaa opettajalle harmaita hiuksia.

Kommentit

  1. Hei APUA, minne O ja K jo? Preschooliako tarkoitat? Mulla kanssa mielessä miten ihmeessä A ja V mukamas menevät kouluun KAHDEN vuoden kuluttua. Vielä kun oppisivat puhumaan ensin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo Preschooliin... katselen hintoja ja suorastaan haaveilen et ne otetaan developmental preschooliin... Kartoitapa teidän School Districtin vastaavaa palvelua mä en tiedä onko se Fedin laajuisesti Child Find, saatatte sääsätää aika paljon puheterapiakuluissa sun muussa, jos pojat pääsee kunnalliseen ohjelmaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...

rahat on loppu, mutta myydään volvo

Hesarin kolumnisti ravistelee suomalaisia amerikasta käsin. Tällä kertaa aiheena oli peruskoulu. Kommenttikentässä ollaan takajaloillaan ja pyritään dissaamaan kolumnistin kirjoitusta oikealta ja vasemmalta, osa kutsuu suoraan jopa idiootiksi. Välissä muutama kannustaa ja tukee. Jokainen ulkosuomalainen tietää ihan hyvin ettei suomalaisen yhteiskunnan epäkohtiin saa puuttuua ulkoa käsin. Ei vaikka joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle. Vain suomessa asuva suomalainen saa arvostella suomen terveydenhuoltoa, koululaitosta tai verotusta. Ulkosuomalaisen tulee kiittää ja kumartaa, ymmärtää että on lottovoitto syntyä Suomeen. Vaan onko se ihan oikeasti lottovoitto? Miksi niin moni lähtee? Miksi niin moni niistä lähtijöistä palatessaan päättää lähteä uudestaan; ”heti kun vaan voi!” Miksi niin moni lähtijöistä tietää jo lähtiessään ettei aio palata? Miksi ulkosuomalainen ei halua asua Suomessa, vaan tyytyy kärräämään lomiltaa mukanaan kalliita desingnesineitä ja vaatteita? Miksi?...