Siirry pääsisältöön

eristyksessä


Mä olen ”humbled” – en tiedä sopivaa suomenkielistä sanaa – siitä huolenpidosta, avuntarjouksista ja fyysisestä avusta jota me ollaan perheenä näiden päivien aikana saatu. Tänä aamuna mun sähköpostissa oli liki 70 viestiä.. ystäviltä, tuttavilta, perheenjäseniltä, tuntemattomilta, naapureilta, M:n opettajilta ja terapeuteilta.  M:n pöydällä on ilmapallo ja kortteja, sillä on ollut vieraita ja huomenna sen opettajat tulee yhdessä käymään. Mä en pysty tätä kyyneleittä kirjoittamaan, koska olen sanattoman kiitollinen kaikesta tästä rakkaudesta.

***

Jottei mikään menis liian helpolla, mä olen itsekin tietty kipeenä. Viimeviikkoinen flunssa on ilmeisesti siirtynyt poskiontelotulehdukseksi ja koko pään vasenta puoliskoa särkee. Tässä kohdassa todellinen onni on se tuttu ja turvallinen perhelääkäri, joka puhelinkeskustelun päätteeksi soitti mulle antibiootit apteekkiin kerrottuani ensin et oon täällä sairaalassa jumissa. L tuo ne mulle huomenna aamusta ja pääsen hoitamaan tässä sivussa myös itseni kuntoon. Ens viikolla voi sit murehtia niitä veriarvoja ja antibiootin mahdollisesti tekemää häikkää sillä rintamalla.

***

Miten M? Mitä sille kuuluu? Verrattuna siihen miten se voi vielä eilen, se on tänään voinut suorastaan loistavasti. Kuitenkin se on edelleen vahvassa kipulääkityksessä (opiaatit, ibuprofeiini, parasetamol menee säännöllisesti), pahoinvointilääkkeellä ja antihistamiinilla. Lisäksi ne kaksi antibioottia. Se ei kävele, ei edes seiso. Se on kalpea ja väsynyt ja kiukkuinen. Kaikki ravinto, nesteet mukaanlukien menee tipan kautta koska jos sen saa jotakin juomaan tai syömään se oksentaa ja nyt ollaan jo siinä tilanteessa et pelkästä ehdotuksesta tulee vastaukseksi jyrkkä ja tiukka ”EI!” Pitkä on vielä matka siihen että saadaan meidän tyttönen takaisin.

Aamusta jo katselin että sillä oli vähän ihottumaa korvan alla kaulassa. Ennen kuin kerkisin asiasta sen kummemmin jutella tuntui ihottuma hävinneen. Vähän myöhemmin huomasin samantyyppisen ihottuman käsissä ja sit taas niskassa ja hartioissa. Samalla hetkellä kun olin soittamassa hoitajaa paikalle asteli ovesta sisään ne infektiotautien erikoislääkärit. Ihmeteltiin yhdessä ja lopputulemana meidät siirrettiin eristykseen. Voi olla että ihottuma johtuu edelleen reaktiosta siihen poskiontelotulehdukseen määrättyyn penisiliiniin. Saatta myös olla että M reagoi jompaankumpaan näistä tämänhetkisistä antibiooteista TAI ikävin vaihtari on se, että sillä on joku lääkeresistenteistä streptokokeista joka aiheutti myös sen viimeviikkoisen ihottuman ja nyt sitten tämän kaiken muunkin.

***

Yöksi ajattelin siirtää tuon pyörillä kulkevan parisängyn M:n sängyn viereen, jotta – ehkä – säästyisin jakamasta samaa sänkyä sen kanssa ensi yönä. Kello on puolikahdeksan. Vähän aikaa raivottuaan se nukahti itsekseen kuin salaa peiton alle. 


Kommentit

  1. Voimia teille ihanaisille. Olette ajatuksissa. Ja jos on mitään, mitä voimme Suomesta lähettää piristämään, niin kerrothan. Voimia, ystävä. Voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sanna! Et arvaakaan miten paljon voimia saa ihmiseten lämpimistä sanoista ja välittämisestä <3

      Poista
  2. Heippa! Tsemppiä teille paranemiseen! Voisi suomalaisetkin ottaa esimerkkiä sieltä rapakon takaa tuossa asiassa. Kuulostaa mahtavalta, kuinka siellä kaikki läheiset lähettävät kortteja ja viestejä ja ovat hengessä mukana. Voin kuvitella kuinka paljon se tuo voimaa. Vaikkei siinä fyysisesti olisikaan läsnä, niin jo pelkkä tekstiviesti auttaisi. Tekstiviesti onkin ehkä ainoa johon suomessa kyetään ;) Olen itse autistisen 4-vuotiaan pojan äiti ja olen lueskellut aiempaa blogiasi silloin tällöin. "Hauska" huomata, että samanlaisia tunteita muutkin käyvät läpi :)
    Terv. Marika

    p.s. Olimme pojan kanssa lokakuussa eräässä leikkauksessa, niin eipä tainnut yhtäkään tsemppiviestiä tulla läheisiltä meille ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen et suomalaiset monesti ei jotenkin halua häiritä tai jotakin. Samaan olen törmännyt surun äärellä, kukaan ei osaa sanoa tai tehdä mitään ja sit jää lopulta kaikki vaan sanomatta.

      Ihanaa kun jaksat lukea ja "mukavaa" aina kuulla et muutkin vanhemmat käy läpi samanlaisia ajatuksia näitten lasten kanssa.

      Poista
  3. Mä luen sun kirjoituksia- ja itken. Olette voimanaisia, molemmat! Nukkuva prinsessa on ihanasti sanottu :)
    Marketta

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...

rahat on loppu, mutta myydään volvo

Hesarin kolumnisti ravistelee suomalaisia amerikasta käsin. Tällä kertaa aiheena oli peruskoulu. Kommenttikentässä ollaan takajaloillaan ja pyritään dissaamaan kolumnistin kirjoitusta oikealta ja vasemmalta, osa kutsuu suoraan jopa idiootiksi. Välissä muutama kannustaa ja tukee. Jokainen ulkosuomalainen tietää ihan hyvin ettei suomalaisen yhteiskunnan epäkohtiin saa puuttuua ulkoa käsin. Ei vaikka joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle. Vain suomessa asuva suomalainen saa arvostella suomen terveydenhuoltoa, koululaitosta tai verotusta. Ulkosuomalaisen tulee kiittää ja kumartaa, ymmärtää että on lottovoitto syntyä Suomeen. Vaan onko se ihan oikeasti lottovoitto? Miksi niin moni lähtee? Miksi niin moni niistä lähtijöistä palatessaan päättää lähteä uudestaan; ”heti kun vaan voi!” Miksi niin moni lähtijöistä tietää jo lähtiessään ettei aio palata? Miksi ulkosuomalainen ei halua asua Suomessa, vaan tyytyy kärräämään lomiltaa mukanaan kalliita desingnesineitä ja vaatteita? Miksi?...