Siirry pääsisältöön

jos niitä oliskin neljä


Laiskottaa. Pitäis lähteä kirkkoon, mutta kovasti tää takapuoli näyttää nyt nauttivan tästä tuolista ja mieli aamuhetkestä. Kaikkee haluis, mutta kaikkialle ei ehdi... jos tänään tuo metsä olis mun kirkkoni ja lähtisin sinne poluille Koiran kanssa, vaihtaisin hallelujaan hiljaisuuteen. L on vihdoinkin tainnut päästä sovintoon mun kirkossakäynnin kanssa tai sit mä oon vaan lakannut miettimästä mitä se miettii.

Rautakaupasta haluisin tuolimaaleja ja kynnyslistaa – autotallin kynnys on halki. Yksi tuoleista on jo maalattu, tummemman harmaaksi – kokeeksi. Lopuista on ajateltu kaikenlasta. Mustaa, valkoista, oranssia, keltaista, sinistä, punaista...

L lähti koeajamaan uutta fillariaan, se on kuin pikkupoika – ihanaa olla innoissaan jostakin uudesta. M oli eilen satuttanut nivustaipeensa ja kävely on hankalaa. Kyllä sitä nyt koetellaan, pientä rinsessaa. Ne on kaikki yhdessä syöneet eiliset synttärikarkit aamiaiseksi, istuneet tässä jo hyvän aikaa.





































Yhteen perheeseen oli syntynyt kaksoset 7 ½ kk:n ikäerolla edellisiin – siis kaksosiin. Katselen noita kahta ja mietin minkälaista mun elämä olis jos niitä ei oliskaan kaks vaan neljä. Tossa ne istuis, rivissä pöydän toisella puolella syömässä tikkareitaan. Olisinko mä enää tässä vaiheessa edes hengissä. Ajatusleikkinä se on aika kutkuttava, mutta hiki tulee ajatellessa...  Parempi näin. Paljon parempi näin.




Tunnisteet:

Kommentit

  1. sanna6. tammikuuta 2013 klo 13.39

    Jos sais ne pari lisää tuollaisina kolmevuotiaina? Mä ainakin ottaisin :) No mene ja tiedä, tänään varasin lentoja ja kyllä hiukan hikoilutti maksaa kolmesta lapsesta täysi hinta. Eli ehkä näin on ihan hyvä <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...
24 kommenttia
Lue lisää

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...
33 kommenttia
Lue lisää