Siirry pääsisältöön

jos niitä oliskin neljä


Laiskottaa. Pitäis lähteä kirkkoon, mutta kovasti tää takapuoli näyttää nyt nauttivan tästä tuolista ja mieli aamuhetkestä. Kaikkee haluis, mutta kaikkialle ei ehdi... jos tänään tuo metsä olis mun kirkkoni ja lähtisin sinne poluille Koiran kanssa, vaihtaisin hallelujaan hiljaisuuteen. L on vihdoinkin tainnut päästä sovintoon mun kirkossakäynnin kanssa tai sit mä oon vaan lakannut miettimästä mitä se miettii.

Rautakaupasta haluisin tuolimaaleja ja kynnyslistaa – autotallin kynnys on halki. Yksi tuoleista on jo maalattu, tummemman harmaaksi – kokeeksi. Lopuista on ajateltu kaikenlasta. Mustaa, valkoista, oranssia, keltaista, sinistä, punaista...

L lähti koeajamaan uutta fillariaan, se on kuin pikkupoika – ihanaa olla innoissaan jostakin uudesta. M oli eilen satuttanut nivustaipeensa ja kävely on hankalaa. Kyllä sitä nyt koetellaan, pientä rinsessaa. Ne on kaikki yhdessä syöneet eiliset synttärikarkit aamiaiseksi, istuneet tässä jo hyvän aikaa.





































Yhteen perheeseen oli syntynyt kaksoset 7 ½ kk:n ikäerolla edellisiin – siis kaksosiin. Katselen noita kahta ja mietin minkälaista mun elämä olis jos niitä ei oliskaan kaks vaan neljä. Tossa ne istuis, rivissä pöydän toisella puolella syömässä tikkareitaan. Olisinko mä enää tässä vaiheessa edes hengissä. Ajatusleikkinä se on aika kutkuttava, mutta hiki tulee ajatellessa...  Parempi näin. Paljon parempi näin.




Tunnisteet:

Kommentit

  1. sanna6. tammikuuta 2013 klo 13.39

    Jos sais ne pari lisää tuollaisina kolmevuotiaina? Mä ainakin ottaisin :) No mene ja tiedä, tänään varasin lentoja ja kyllä hiukan hikoilutti maksaa kolmesta lapsesta täysi hinta. Eli ehkä näin on ihan hyvä <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää