lauantai 5. tammikuuta 2013

ihan huikeet


Kiireinen päivä. Aamu töissä, iltapäivä synttäreillä ja ”ilta” ruokakaupassa... kello on vähän yli kahdeksan ja vasta nyt ehdin istahtamaan, ihan ekaa kertaa – koko päivänä.

***

Huikeet synttärit. Oikeesti, ihan huikeet. Rakkaan ystävän pojalleen järkkäämät. Voin vain kuvitella miten monta tuntia tähän oli uhrattu kiireisen perheenäidin aikaa. Ihan varmasti kaikki muistaa nää kutsut vielä vuosien päästä, ne joissa istuttiin heinäpaaleilla olkkarissa ja ratsastettiin ja ammuttiin ja... Aikuiset muistaa. 



Päivänsankarilla on sensorisen integraation häiriö ja näinpä päivänsankari istui huoneessaan ja kirkui. Liikaa lapsia, liikaa aikuisia, liikaa huomiota, liikaa, liikaa, liikaa, ihan liikaa – kaikkea ja kaikkia. M istui hiljaa heinäpaalilla ja näytti toivovan kykenevänsä katoamistemppuun. M:n koulutoveri B istui autossa äitinsä kanssa koska kaikkea oli liikaa. Päivänsankarin äiti otti huikkaa kaappiin piilotetusta valkkaripullosta. 

Kahdestatoista lapsesta kuusi halusi ratsastaa. Päivänsankari itse ei ratsastanut, koska paikalla oli ihan liikaa yleisöä. Meidän kaksikko olisi jäänyt maneesiin mieluusti loppupäiväksi. O oli ainoa päivänsankarinikäinen ratsastaja. Muut olivat isosiskoja ja veljiä ja päivänsankarin sisko... siis meidän lapset, päivänsankarin isosisko ja kolme muuta rohkeaa.

Jotenkin mä vaan uskon et samaan olis päästy vähemmälläkin, tai siis itseasiassa isompaan iloon... pellillinen kuppikakkuja ja ehkä se mahdollisuus ratsastaa ja vähän kultakalasnacksejä. Ehkä mä vaan haluun uskoa niin, koska meidän järkkäämät synttärit on noin keskimäärin jotakin sen suuntaista... vapaata leikkiä ja kuppikakut ja vähän muuta evästä. Kliimaksina sankari puhaltamassa kynttilät – jos haluaa. 

M on kolmevuotissynttäreistään alkaen saanut itse määritellä kutsuvieraansa, yleensä se on halunnut kutsua omien sisarustensa lisäksi kolme tai neljä ystävää. Se on M:lle ihan sopiva määrä ja se tietää sen itse. Me ollaan vanhempina kunnioitettu sen tahtoa, silläkin uhalla että joku vetää pussillisen herneitä nenäänsä. Kaikesta huolimatta ne oli ihan huikeet lastenkutsut, sääli ettei päivänsankari itse tainnut niitä oikein arvostaa.

Mutta oli se niitten uus koiranpentu ihan maailman ihanin...




6 kommenttia:

  1. Suomessakin tuntuu olevan nyt jotenkin muotia valtavat synttäribileet ihan pienillekin lapsille. Siinä sitten on mammoilla pinna kireellä ja lapsikin ahdistuu, kun tahtoisi "vaan" kakun ja leikkiä omia leikkejään kavereiden kanssa. Minulta on jo kyselty, että mikä teema meidän 1v. synttäreille tulee (4kk:n päästä). Vakiovastaukseni on: kakku, jossa yksi kynttilä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä juhlien teemaa on yleensä kuvastanut se kakku; muumi, työmaa, junarata, kukka... pojat on saaneet juhlistaa ulkosalla, M viimekevättä lukuunottamatta ihan vaan kotosalla.

      Poista
  2. Mä oon tähän saakka pärjännyt lastenkutsuitta - siis niitä itse järjestämättä. Valmistaudun henkisesti siihen, että tänä vuonna pitää järjestää. MUTTA jos nuo eivät itse vaikuta asiasta kovin guumottuneilta, niin mennään tämäkin (3&2v. juhlat) kummien ja mummien kahvituksilla :) Eiköhän noita sit päiväkodin aloittamisen jälkeen ala sitten siunaantumaan.

    Ja totta sekin, että ilmeisesti noista(KIN) on tullut jo joku äitien kilpavarusteluolympialaisten virallinen laji. Siis niiden vanhojen - synnytys, imetys, lastentarvikkeet, ulkovaatteet, sisävaatteet, harrastukset... - rinnalle ;) Kivalta silti kuulosti

    VastaaPoista
  3. ... ja HUIPUINTA että teidän lapset viihtyi ja ratsasti ja kaikkea! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne oli ihan järjettömän hienot juhlat, mutta aikuisethan niistä ne pääpointsit sai. Ei tarvitse edes yrittää yltää samalle tasolle, vuoden äiti on valittu jo ja on vasta tammikuun alku ;)

      Poista
  4. Ihanan näköiset teemajuhlat ja kiva, et ainakin osa porukasta viihtyi. Mutta jotenkin sääli käy sankaria, jos oli kauhuissaan tohinasta. Meillä neiti halusi viettää ekat 5v kaverisynttärit Hoplopissa ja mun puolesta lapset saavat viettää kaikki tulevatkin missä tahansa muualla kuin kotona. Mulle riittää sukulaissynttärien säätäminen ;) Sinänsähän lapset harvoin tykkää kakusta (se lienee vaan kynttilöiden alustana:) ja herkuiksi kelpaa normikarkit, popparit, sipsit jne. Sukulaisille voi sitten leipoa uusia herkkuja jne.

    VastaaPoista

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.