Siirry pääsisältöön

ihan huikeet


Kiireinen päivä. Aamu töissä, iltapäivä synttäreillä ja ”ilta” ruokakaupassa... kello on vähän yli kahdeksan ja vasta nyt ehdin istahtamaan, ihan ekaa kertaa – koko päivänä.

***

Huikeet synttärit. Oikeesti, ihan huikeet. Rakkaan ystävän pojalleen järkkäämät. Voin vain kuvitella miten monta tuntia tähän oli uhrattu kiireisen perheenäidin aikaa. Ihan varmasti kaikki muistaa nää kutsut vielä vuosien päästä, ne joissa istuttiin heinäpaaleilla olkkarissa ja ratsastettiin ja ammuttiin ja... Aikuiset muistaa. 



Päivänsankarilla on sensorisen integraation häiriö ja näinpä päivänsankari istui huoneessaan ja kirkui. Liikaa lapsia, liikaa aikuisia, liikaa huomiota, liikaa, liikaa, liikaa, ihan liikaa – kaikkea ja kaikkia. M istui hiljaa heinäpaalilla ja näytti toivovan kykenevänsä katoamistemppuun. M:n koulutoveri B istui autossa äitinsä kanssa koska kaikkea oli liikaa. Päivänsankarin äiti otti huikkaa kaappiin piilotetusta valkkaripullosta. 

Kahdestatoista lapsesta kuusi halusi ratsastaa. Päivänsankari itse ei ratsastanut, koska paikalla oli ihan liikaa yleisöä. Meidän kaksikko olisi jäänyt maneesiin mieluusti loppupäiväksi. O oli ainoa päivänsankarinikäinen ratsastaja. Muut olivat isosiskoja ja veljiä ja päivänsankarin sisko... siis meidän lapset, päivänsankarin isosisko ja kolme muuta rohkeaa.

Jotenkin mä vaan uskon et samaan olis päästy vähemmälläkin, tai siis itseasiassa isompaan iloon... pellillinen kuppikakkuja ja ehkä se mahdollisuus ratsastaa ja vähän kultakalasnacksejä. Ehkä mä vaan haluun uskoa niin, koska meidän järkkäämät synttärit on noin keskimäärin jotakin sen suuntaista... vapaata leikkiä ja kuppikakut ja vähän muuta evästä. Kliimaksina sankari puhaltamassa kynttilät – jos haluaa. 

M on kolmevuotissynttäreistään alkaen saanut itse määritellä kutsuvieraansa, yleensä se on halunnut kutsua omien sisarustensa lisäksi kolme tai neljä ystävää. Se on M:lle ihan sopiva määrä ja se tietää sen itse. Me ollaan vanhempina kunnioitettu sen tahtoa, silläkin uhalla että joku vetää pussillisen herneitä nenäänsä. Kaikesta huolimatta ne oli ihan huikeet lastenkutsut, sääli ettei päivänsankari itse tainnut niitä oikein arvostaa.

Mutta oli se niitten uus koiranpentu ihan maailman ihanin...




Tunnisteet:

Kommentit

  1. Eskapismi6. tammikuuta 2013 klo 1.25

    Suomessakin tuntuu olevan nyt jotenkin muotia valtavat synttäribileet ihan pienillekin lapsille. Siinä sitten on mammoilla pinna kireellä ja lapsikin ahdistuu, kun tahtoisi "vaan" kakun ja leikkiä omia leikkejään kavereiden kanssa. Minulta on jo kyselty, että mikä teema meidän 1v. synttäreille tulee (4kk:n päästä). Vakiovastaukseni on: kakku, jossa yksi kynttilä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa6. tammikuuta 2013 klo 11.15

      Meillä juhlien teemaa on yleensä kuvastanut se kakku; muumi, työmaa, junarata, kukka... pojat on saaneet juhlistaa ulkosalla, M viimekevättä lukuunottamatta ihan vaan kotosalla.

      Poista
  2. v6. tammikuuta 2013 klo 3.37

    Mä oon tähän saakka pärjännyt lastenkutsuitta - siis niitä itse järjestämättä. Valmistaudun henkisesti siihen, että tänä vuonna pitää järjestää. MUTTA jos nuo eivät itse vaikuta asiasta kovin guumottuneilta, niin mennään tämäkin (3&2v. juhlat) kummien ja mummien kahvituksilla :) Eiköhän noita sit päiväkodin aloittamisen jälkeen ala sitten siunaantumaan.

    Ja totta sekin, että ilmeisesti noista(KIN) on tullut jo joku äitien kilpavarusteluolympialaisten virallinen laji. Siis niiden vanhojen - synnytys, imetys, lastentarvikkeet, ulkovaatteet, sisävaatteet, harrastukset... - rinnalle ;) Kivalta silti kuulosti

    VastaaPoista
  3. v6. tammikuuta 2013 klo 3.38

    ... ja HUIPUINTA että teidän lapset viihtyi ja ratsasti ja kaikkea! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa6. tammikuuta 2013 klo 11.17

      Ne oli ihan järjettömän hienot juhlat, mutta aikuisethan niistä ne pääpointsit sai. Ei tarvitse edes yrittää yltää samalle tasolle, vuoden äiti on valittu jo ja on vasta tammikuun alku ;)

      Poista
  4. sanna6. tammikuuta 2013 klo 13.36

    Ihanan näköiset teemajuhlat ja kiva, et ainakin osa porukasta viihtyi. Mutta jotenkin sääli käy sankaria, jos oli kauhuissaan tohinasta. Meillä neiti halusi viettää ekat 5v kaverisynttärit Hoplopissa ja mun puolesta lapset saavat viettää kaikki tulevatkin missä tahansa muualla kuin kotona. Mulle riittää sukulaissynttärien säätäminen ;) Sinänsähän lapset harvoin tykkää kakusta (se lienee vaan kynttilöiden alustana:) ja herkuiksi kelpaa normikarkit, popparit, sipsit jne. Sukulaisille voi sitten leipoa uusia herkkuja jne.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...
25 kommenttia
Lue lisää

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...
24 kommenttia
Lue lisää

rahat on loppu, mutta myydään volvo

Hesarin kolumnisti ravistelee suomalaisia amerikasta käsin. Tällä kertaa aiheena oli peruskoulu. Kommenttikentässä ollaan takajaloillaan ja pyritään dissaamaan kolumnistin kirjoitusta oikealta ja vasemmalta, osa kutsuu suoraan jopa idiootiksi. Välissä muutama kannustaa ja tukee. Jokainen ulkosuomalainen tietää ihan hyvin ettei suomalaisen yhteiskunnan epäkohtiin saa puuttuua ulkoa käsin. Ei vaikka joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle. Vain suomessa asuva suomalainen saa arvostella suomen terveydenhuoltoa, koululaitosta tai verotusta. Ulkosuomalaisen tulee kiittää ja kumartaa, ymmärtää että on lottovoitto syntyä Suomeen. Vaan onko se ihan oikeasti lottovoitto? Miksi niin moni lähtee? Miksi niin moni niistä lähtijöistä palatessaan päättää lähteä uudestaan; ”heti kun vaan voi!” Miksi niin moni lähtijöistä tietää jo lähtiessään ettei aio palata? Miksi ulkosuomalainen ei halua asua Suomessa, vaan tyytyy kärräämään lomiltaa mukanaan kalliita desingnesineitä ja vaatteita? Miksi?...
40 kommenttia
Lue lisää