perjantai 11. tammikuuta 2013

itku ja uudet haasteet


Autossa matkalla kotiin se tuli – itku. Se tuli huolesta ja helpotuksesta, L:n mielestä alkavasta räntäsateesta. Itkin väsymystä ja uupumusta ja omaa kipua ja toisen kipua. Itkin ne ajatukset joita ei ollut edes uskaltanut ajatella ja itkin kiitollisuudesta. Meille on oltu niin ystävällisiä, meistä on välitetty, meitä on autettu. Meidän pieni on paranemaan päin, me päästiin kotiin.



Kotiyhtälö on vaativa. Yksi stressaantunut Koira, joka rikkoo lasten leluja. Kaksi poikaa joilla on ollut huoli ja ikävä ja epätietoisuus, joka nyt purkaantuu kitinänä ja itkuna ja kiukkuna ja tarpeena. Yksi sairaalareissulta kotiutunut tyttö, joka edelleen on aika kipeänä ja joka on tottunut saamaan 110% äidistään ja joutuukin nyt yllättäen jakamaan saamansa huomion kolmen edellämainitun kanssa. Viimeisenä yhtälössä on yksi väsynyt nainen, jonka poskiontelo on edelleen aika kipeänä ja joka on jättänyt yhden yön kokonaan nukkumatta ja sen jälkeen kolmena yönä heräillyt vähintään kahden tunnin välein ja noussut aamuisin ennen viittä. Tästä yhtälöstä pitäisi kehittää seesteistä kotielämää ja hyvä toipumisympäristö. Turvallinen olo pojille ja Koiralle.

M pitää kotonakin herättää uniltaan ottamaan lääkkeensä antibiootti menee klo 07, 15 ja 23 – seuraavat viikot... tänään olis eka lääkäri meidän omalla lääkäriasemalla, tiistaina labrat sairaalassa ja siitä eteenpäin viikoittainen käynti sairaalassa labroissa ja tarkastuksessa. Mä en tiedä koska sen voi laittaa kouluun, balettiin pitää saada ortopedin lupa.



Jotenkin sitä on edelleen ihan pökerryksissä kaikesta tapahtuneesta. Se tuli niin puun takaa, mutta niin kai nää aina tulee.


12 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos! Niitä on tarvittu ja näistä kommenteista myös saatu!

      Poista
  2. Halauksia Yksis. Nyt on hyvä hengähtää ja itkeä. Teillä on toisenne ja koti. Saatte olla turvassa. Enkelivartiota toivotan ja oikein rauhallisia viikkoja! m

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos m! Meillä on olleet todella ammattitaitoiset suojelusenkelit mukana.

      Poista
  3. Tsemppiä ja voimia ystävä! <3

    Ihanaa että M on jo niin paljon paranemaan päin että pääsi jo kotiiin. =)

    / Älskling

    VastaaPoista
  4. Huh huh, en ole hetkeen ehtinyt tänne ja avatessani blogisi oikeasti säikähdin.

    Aikamoisen sairauden olette käyneet läpi. Voin vain kuvitella aitä huolen ja surun määrää, kun lapsi on oikeasti todella kipeä.

    No, nyt on pahin ohi ja voitte ehkä jo hengähtää helpotuksesta. Tukekaa toisianne ja vuorotelkaa vaikka viikonloppuna nukkumisen kanssa. Tarvitsette molemmat myös lepoa. Jos te ette jaksa, niin kukas teidän lapsianne sitten hoitaa...?

    Tsemppiä ja voimia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaksitoista tuntia unta putkeen tekee ihmeitä! Mulla se huoli ja suru tulee aina vasta jälkikäteen, tilanteen jo helpotettua. Näistä kommenteista olen ammentanut lisää voimaa pitkin matkaa.

      Poista
  5. Melkein sanattomaksi vetää teidän kokemukset... Mutta sen verran haluan sanoa, että ihanaa, kun kirjoitat ajatuksesi auki täällä ja toisiakin herättelemään, olet rohkea ja tosi sisukas nainen. Iso halaus ja lämpimät ajatukset täältä! Paranemista M:lle! Muista pitää itsestäsikin huolta, ole kiltti itsellesi! :)
    Marketta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marketta! Toivottavasti nähdään pian.

      Poista

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.