L

Mä oon lukenut niitä lukuja avioliitosta, parisuhteesta, miehistä ja naisista... me ollaan keskusteltu ja mä olen pohtinut itsekseni. Tänään kokoonnuttiin vaihtamaan kokemuksia ja kuulumisia, ajatuksia.

Mulla on maailman paras mies. Toivottavasti myös monella lukijalla. Kaikkine puutteineenkin – kelläpä ei niitäkin olis – se on oikeesti aika täydellinen. L ei jätä vaatteita sinne tai tänne. Se ei tuijota urheilua telkkarista tauotta. Se tekee töitä, on rehellinen, luotettava, osallistuu ja tekis meidän neljän eteen varmasti melkein mitä tahansa. Se on komea ja karismaattinen. Se siivoaa meidän kodin eikä usein valita siitä että mä en yllä tässä asiassa sen standardeihin. Mä laitan ilolla ruuan ja pesen pyykit. Iltaisin se juo mun kanssa lasillisen viiniä ja me puhutaan. Yhtä hyvin se vois pelata tietokonepelejä tai katsoa telkkaria tai tehdä töitä laput silmillä.

Se rakastaa kolmea lastaan ehdoitta. Me ajatellaan suunnilleen samalla tavalla lasten kasvatuksesta ja siitä että ne kolme on oikeesti ihmisiä ja pitää sellaisina myös huomioida. Esimerkki. Hain eilen M:n lääkkeet sairaala-apteekista ja siinä vieressä äiti ja pieni tyttö – ehkä kolmevuotias – istui odottamassa verikoetta. Lapsen äiti selitti labran respalle suureen ääneen kuinka oli luvannut tytölle karkkia jos se käyttäytyy hyvin siellä labrassa... Niin korvaan vaan karahti kovasti se hyvä käytös verikoetta otettaessa ja ne karkit. Miten noin pieni lapsi käyttäytyy hyvin tollaisessa tilanteessa? Ei itke? Ei rimpuile? Sehän sattuu ja pelottaa. Mun vanhemman järki vaan sanoo toisin. Jos on karkkia on karkkia. Saat sen tän jälkeen meni syteen tai saveen. Ei palkaksi. Ei lohduksi.

Eksyin raiteilta... piti puhua meistä ja L:stä ja parisuhteesta. Se antaa mun hääräillä koulut ja terapiat. Ve ja tuo tarvittaessa. Osallistuu siihenkin jos ehtii ja voi. Se tietää et mulla on mitta täynnä niitä illalla ja useimmiten se vähintäänkin auttaa laittamaan ne nukkumaan, joskus hoitaa kaikki kolme itsenäisesti yöpaitoihin ja sänkyyn. Yhdessä me hoidetaan homma alle kymmeneen minuuttiin.

Mitä pidemmälle mä luin sitä tekstiä, sitä paremmin mä ymmärsin että mulla tosiaankin on jotakin mittaamattoman arvokasta. Mulla on mies joka rakastaa mua, joka haluaa olla meidän perheen pää ja omalla toiminnallaan se yrittää tehdä mun ja meidän elämästä parempaa ja helpompaa. Kiitos L!