Eilen alkoi terapiat – ne ainoat kaksi viikoittaista – tänään alkaa koulu.
Me on palattu arkeen, uuteen ja rauhallisempaan. Mitä nyt L on kotona
räkiksessä ja mullakin on paketti nenäliinoja liimattu kainaloon ja pojat
taitaa olla kolmatta päivää putkeen yöpaidoissa. Hidas ja rauhallinen startti
uuteen vuoteen tuntuu hyvältä sen loputtoman kiireen jälkeen. Kalenteri
ammottaa tyhjyyttään ja kunhan jaksan, alan sopimaan ja suunnittelemaan pojille
ja mulle leikkideittejä ja muuta ohjelmaa.
M:n uus toimintaterapeutti on ihana. Mä tiesin et se olis, kun oon sitä
Klinikalla seuraillut. Uskon et niitten yhteistyöstä tulee hyvää. M:aa on
useampi päivä valmisteltu siihen et sen oma erityisope Ms Tiffany on
sairauslomalla tämän viikon. Samalla me prepataan sitä siihen et muutaman
viikon päästä se menee yökyläilemään poikien kanssa ja me lähdetään kahdestaan
Kanadaan. Mulla meni kauan ennen kuin ymmärsin ettei sen keskivertolapsen
tarvitse tietää ja ymmärtää aina ja kaikkea etukäteen, poikien ei tartte.
Poikien kanssa riittää et autossa kertoo mitä tapahtuu ja ne on ihan
tyytyväisiä.
O on nyt terapiatauolla parikuukautta ja sit varmaan jatkaa...
karkeamotoriikka kun edelleen on mitä on, eikä siinä hienomotoriikassakaan
kehumista ole. Se on 2v 7kk – tänään, päivälleen – eikä edelleenkään osaa esmes
pinsettiotetta. Itsetuntoa ja varmuutta se on kyllä saanut, ihan valtavasti ja
se jos mikä on ihan mahtavaa.
Haaveita ja ajatuksia on paljon nyt kun on aikaa... eläintarhaan,
museoihin, ystävien kanssa lounaille, trampoliinille hyppimään... mitä kaikkea
ihanaa me voidaankaan tehdä. Tänään jois sais sen verran aikasiks et ostais
Koiralle kaulapannan ja tilais siihen samalla osoitelapun.
Kommentit
Lähetä kommentti