uuden arjen alussa

Eilen alkoi terapiat – ne ainoat kaksi viikoittaista – tänään alkaa koulu. Me on palattu arkeen, uuteen ja rauhallisempaan. Mitä nyt L on kotona räkiksessä ja mullakin on paketti nenäliinoja liimattu kainaloon ja pojat taitaa olla kolmatta päivää putkeen yöpaidoissa. Hidas ja rauhallinen startti uuteen vuoteen tuntuu hyvältä sen loputtoman kiireen jälkeen. Kalenteri ammottaa tyhjyyttään ja kunhan jaksan, alan sopimaan ja suunnittelemaan pojille ja mulle leikkideittejä ja muuta ohjelmaa.

M:n uus toimintaterapeutti on ihana. Mä tiesin et se olis, kun oon sitä Klinikalla seuraillut. Uskon et niitten yhteistyöstä tulee hyvää. M:aa on useampi päivä valmisteltu siihen et sen oma erityisope Ms Tiffany on sairauslomalla tämän viikon. Samalla me prepataan sitä siihen et muutaman viikon päästä se menee yökyläilemään poikien kanssa ja me lähdetään kahdestaan Kanadaan. Mulla meni kauan ennen kuin ymmärsin ettei sen keskivertolapsen tarvitse tietää ja ymmärtää aina ja kaikkea etukäteen, poikien ei tartte. Poikien kanssa riittää et autossa kertoo mitä tapahtuu ja ne on ihan tyytyväisiä.

O on nyt terapiatauolla parikuukautta ja sit varmaan jatkaa... karkeamotoriikka kun edelleen on mitä on, eikä siinä hienomotoriikassakaan kehumista ole. Se on 2v 7kk – tänään, päivälleen – eikä edelleenkään osaa esmes pinsettiotetta. Itsetuntoa ja varmuutta se on kyllä saanut, ihan valtavasti ja se jos mikä on ihan mahtavaa.

Haaveita ja ajatuksia on paljon nyt kun on aikaa... eläintarhaan, museoihin, ystävien kanssa lounaille, trampoliinille hyppimään... mitä kaikkea ihanaa me voidaankaan tehdä. Tänään jois sais sen verran aikasiks et ostais Koiralle kaulapannan ja tilais siihen samalla osoitelapun.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti. Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

Lue lisää

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla. Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena. Kaskadi

Lue lisää

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä. Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli. Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

Lue lisää

Tahdon Asiat

Hae tästä blogista