Siirry pääsisältöön

uuden arjen alussa


Eilen alkoi terapiat – ne ainoat kaksi viikoittaista – tänään alkaa koulu. Me on palattu arkeen, uuteen ja rauhallisempaan. Mitä nyt L on kotona räkiksessä ja mullakin on paketti nenäliinoja liimattu kainaloon ja pojat taitaa olla kolmatta päivää putkeen yöpaidoissa. Hidas ja rauhallinen startti uuteen vuoteen tuntuu hyvältä sen loputtoman kiireen jälkeen. Kalenteri ammottaa tyhjyyttään ja kunhan jaksan, alan sopimaan ja suunnittelemaan pojille ja mulle leikkideittejä ja muuta ohjelmaa.

M:n uus toimintaterapeutti on ihana. Mä tiesin et se olis, kun oon sitä Klinikalla seuraillut. Uskon et niitten yhteistyöstä tulee hyvää. M:aa on useampi päivä valmisteltu siihen et sen oma erityisope Ms Tiffany on sairauslomalla tämän viikon. Samalla me prepataan sitä siihen et muutaman viikon päästä se menee yökyläilemään poikien kanssa ja me lähdetään kahdestaan Kanadaan. Mulla meni kauan ennen kuin ymmärsin ettei sen keskivertolapsen tarvitse tietää ja ymmärtää aina ja kaikkea etukäteen, poikien ei tartte. Poikien kanssa riittää et autossa kertoo mitä tapahtuu ja ne on ihan tyytyväisiä.

O on nyt terapiatauolla parikuukautta ja sit varmaan jatkaa... karkeamotoriikka kun edelleen on mitä on, eikä siinä hienomotoriikassakaan kehumista ole. Se on 2v 7kk – tänään, päivälleen – eikä edelleenkään osaa esmes pinsettiotetta. Itsetuntoa ja varmuutta se on kyllä saanut, ihan valtavasti ja se jos mikä on ihan mahtavaa.

Haaveita ja ajatuksia on paljon nyt kun on aikaa... eläintarhaan, museoihin, ystävien kanssa lounaille, trampoliinille hyppimään... mitä kaikkea ihanaa me voidaankaan tehdä. Tänään jois sais sen verran aikasiks et ostais Koiralle kaulapannan ja tilais siihen samalla osoitelapun.



Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää