Siirry pääsisältöön

kaupassa


Käytiin kaupassa – joo, kaikki käy kaupassa – mutta kun mua on jäänyt kaivelemaan se että ”SEN toisen bloggaajan” mielestä ne Costcon pakkaukset on järjettömiä. Ne on joo tosi järjettömiä, JOS on lapseton pariskunta, tai JOS on yksi pieni lapsi. Meillä kun niitä lapsia on kolme ja huolimatta siitä ettei M syö mitään, ne kuitenkin näyttäis syövän aika paljon. Näinpä ainoa järjellinen tapa ostaa ruokaa on ostaa paljon ruokaa kerralla...

Käytiin siis kaupassa ja ostettiin:

15 pakettia Mac & Cheese
8 tölkkiä tomaatteja ja chiliä
8 tölkkiä papumuhennosta
3 jättipussia kultakaloja
1 kg mansikoita
1,3 kg mustikoita
2 kg levitettä (siis voita leivälle)
2 kg tortilloja
80 kahvipatruunaa
1 ½ kg kaakaojauhetta
1 kg kirsikkatomaatteja
1 kg paprikoita
4,7 litraa rypsiöljyä
2 litraa Kikkoman soijaa
23 kg täysjyvävehnäjauhoja (leipään)

Ostettiin me muutakin... viiniä ja lihaa illan vieraille ja...



Naurettavaa? Ei. Meillä kun edelleen on viisihenkinen perhe ja ruokaa kuluu. Harvemmin heitän mitään roskiin. Kaikki syödään kyllä. Meidän perhe menis vararikkoon jos nää samat asiat ostettais ihan tavallisesta ruokakaupasta. Meillä kun menee yhdellä aamiaisella helposti kymmenen kananmunaa ja kuus muropatukkaa ja kahdeksan jogurttia – pelkästään lapsille.


Tunnisteet:

Kommentit

  1. Melina13. tammikuuta 2013 klo 18.32

    Nauti vain rauhassa Costcon eduista munkin puolesta, liittyisin hetimiten takaisin jos vain olisi riittävän lähellä meitä. Nyt jo meidän kaupassakäynnit ovat niin monimutkaisia sen mukaan mitä kannattaa ostaa mistäkin, en jaksa lisätä puolentunnin ajomatkaa neljänteen tai viidenteen kauppaan. Ennen työmatka kulki ohi kätevästi. Onhan noita muitakin tukku-liikkeitä lähempänäkin ja yhteen liityttiin kun kaksoset kulutti paljon korviketta, mutta Costcon ruokavalikoimat sopi meidän perheeseen paremmin.

    Pakkauskoosta, kyllä muakin välillä kauhistutti kun tankin kokoiset ostoskärryt lähti kaupasta täynnä sipsejä ja limsaa, mutta onhan se ihan itestä kiinni mitä kuluttaa, ja miksi ei sitten käytä hyväkseen isompiakin pakkauksia jos kilohinta on parempi. Toisaalta jos ostaa enemmän (ja syö enemmän) vain sen takia että se on halvempaa ei siinä sinänsä säästä, tai jos ostaa ison pakkauksen joka pilaantuu ennen kuin sitä ehtii käyttää.

    Nyt tuli ikävä niitä mahtavan isoja pakastemustikka-pusseja, Finlandia-juustoja ja kavispyöryöitä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa14. tammikuuta 2013 klo 7.18

      Mä haluan aina ajatella et ne jotka ostaa sipsejä ja limuja, et niillä on joko jotkut bileet tai et ne kärrää niitä johnokin special eventiin...

      Herkut me ostetaan muualta, kun harvemmin meillä on käyttöä 1,5kg:n brielle tai 4kg:lle suklaata. Tai käyttöä varmaan olis, mutta vähempikin riittää.

      Poista
  2. Anonyymi14. tammikuuta 2013 klo 1.04

    Nooh, anna toisen ihmetellä pakkauskokoja ;)

    Itsekin ihmettelin ennen lapsen saamista, että miten ihmiset käyvät Prismoissa ja Citymarketeissa. Lapsettoman näkökulmasta kaupoissa, joissa saa kävellä tolkuttomat määrät napatakseen sen maitolitran ja leivänpalan... Sinappikoneen myötä oivalsin nopeasti, että vaipat ja vauvanruoat ovat isommissa kaupoissa paljon halvempia sekä valikoimakin laajempi, kuin lähimarketissa. Ulkomailla asuessani kävin ajoittain tukkukaupoissa täydentämässä wc-paperi- ja vesipullovarastojani. Joskus tuli ostettua sairaan iso pussillinen raakapakasteita, kuten voisarvia... Ei silti, en edelleenkään tykkää hypermarketeista.

    Tuohon ostettavan ruoan määrään vaikuttaa muuten todella paljon se, ollaanko kotona vai töissä & päiväkodissa. Etenkin, jos syön kalliihkon (ja suuren) lounaan työpaikkaruokalassa, niin illalla kotona tyydyn laittamaan ruokaa lapselle ja oma ateria on leipää sekä hedelmiä. Tämän vuoksi tuntuukin, että arkipäivinä ruoan kulutus on aika vähäistä, kun taas viikonloppuisin tulee kokkailtua urakalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa14. tammikuuta 2013 klo 7.19

      Annan, annan... oot muuten ihan oikeassa. Jos nää olis hoidossa ja me töissä niin varmasti ruokaa kuluis kotona ihan mielettömän paljon vähemmän. Nyt meillä ei syö kuin L ja sekin vaan kevyen lounaan/välipalan töissä.

      Rakastan pieniä kauppoja, mutta meidän tilanteessa ne ei vaan valitettavasti oo kovin tarkoituksenmukaisia.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää