tiistai 8. tammikuuta 2013

äitien talo - ja vähän isienkin


Moderni lastensairaala on siunaus. Moderni lasten yliopistosairaala vielä isompi sellainen. Paikka on valtava, ja sokkeloinen ja valtava. Valtavan sokkeloinen, valtava. Rakennettu ajan kanssa, ensimmäiset osat 60-luvulla. Ikkunasta näkyy kohta valmistuva uusi siipi. Kirurgisella osastolla on yhden ja kahden hengen potilashuoneita. Isoja huoneita... tähänkin huoneeseen mahtuis iloisesti neljä tai ehkä viisikin potilassänkyä, sen sijaan niitä on kaksi. M:lla on viimeisintä huutoa oleva moottorisänky itsestään säätyvällä patjalla, joka siis pehmenee ja kovenee itsekseen asennon vaihtuessa.

Huoneessa on oma vessa ja suihku. Talon yläkerrassa on ns. Family Resource Center jossa on vanhemmille suihkut ja pyyhkeet ja latureita puhelimiin ja... moni kun on saapunut tänne suuressa hädässä, ilman sen kummempia varusteita. Kaikki eivät suinkaan ole pikaisen automatkan päässä kotoa, monet tulevat tänne tuntien matkan päästä tai jopa lentäen.



Meille vanhemmille on huoneessa sänky, siis sellainen sänky jossa voi tarvittaessa yöpyä sekä isä että äiti – siis yhdessä – ja kirjoituspöytä ja keinutuoli ja tuoli ja nettiyhteys ja... Sairaalasta löytyy sen tavanomaisen kahvion lisäksi kaksi Starbucksia ja tietty vanhempien huoneessa on jääkaappi ja mikro ja kertakäyttöastioita. Suurimmalla osalla potilaista äiti asuu sairaalassa mukana. Vierailuaika muille kuin vanhemmille on aamukasista iltakasiin. Aina silloin tällöis osastolla pyörähtää ilmainen kahvikärry, josta saa sen kahvin ja pullan lisäksi mukaansa hammasharjan tai kosteusvoidetta tai shampoon tai mitä nyt sattuu tarvitsemaan... sanoinko jo? Ilmaiseksi. No mikäänhän ei oo ilmaista, mutta meille vanhemmille ilmaiseksi siis. Sitä ei tarjoa myöskään vakuutusyhtiö. Vakuutusyhtiö korvaa lapsen sairaalassaolon. Tämä maksetaan ihan tavallisten ihmisten ja yritysten tekemistä lahjoituksista.





































Yhdellä sairaanhoitajalla on kolme pientä potilasta. Lisäksi M:aa hoitaa ortopedian nurse practitioner – mä en tosissaan tiedä mikä tää olis suomeksi... henkilö lääkärin ja sairaanhoitajan väliltä, erikoissairaanhoitaja? – ortopedian lääkäritiimi ja infektiotautien lääkäritiimi. Molemmat lääkäritiimit tapaavat vanhemmat vähintään kerran päivässä normaalin potilaskierron kierron lisäksi vastatakseen kysymyksiin ja keskustellakseen hoidosta ja suunnitelmista ja vaihtoehdoista.

Miksi mä kerron tän? Brassaillakseni amerikkalaisen yhteiskunnan mukavuuksista? En. Kertoakseni miten hyvin meillä menee silloinkin kun ei mee niin kovin hyvin? En. Mä kerron tän siksi että mun mielestä tämän kaltainen moderni ja toimiva, potilas- ja perhelähtöinen lastensairaala olis aika saada myös Suomeen. Sinne tarvitaan uusi Lastenklinikka. Kipeästi ja nopeasti.

6 kommenttia:

  1. Olet aivan oikeassa - Suomessa ollaan kaukana tuosta. Eikä pelkästään Helsingissä vaan kaikkialla. Täytyy suoraan sanoa, että kateeksi käy. Ehkä meilläkin joskus...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä uskon et käy kateeksi. Mä oon itsekin edelleen ihan häkeltynyt siitä, miten mahtava paikka tämä on näin pidemmän vierailun aikana. Jos josrakin pitäis oikein hakemalla hakea jotakin huomauttamista niin se on ehkä sit se, ettei meille sunnuntain ja torstain välillä ole kertaakaan osunut samaa sairaanhoitajaa kahdesti. M:n kaltaisen lapsen kanssa kun olis helpompaa jos aina ei tulis uutta tyyppiä...

      Poista
  2. Kuulostaa ihan ihmemaalta. Ja todellakin ihanalta kaiken kauheuden keskellä. Toivon samanlaista Suomeen. Äitini työskenteli aikoinaan Lastenklinikan leikkaussalissa erikoissairaanhoitajana ja kertoi millaista siellä oli jo silloin. Ja kuitenkin osaaminen ja tekniikka on maailman huippua. Potilaiden hyvinvointi sen sijaan on todella lapsipuolen asemassa, lasten vanhemmista puhumattakaan.

    Paljon parantavia ajatuksia teille, voikaa hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin on niin armottoman kurjaa ihan kaikkien kannalta että siellä ne puitteet on suorastaan mahdottomat.

      Erillinen keskustelunaihe on se tosiasia että jotenkin Suomessa tai ehkä koko pohjoisessa Euroopassa unohtuu monesti se että ihmisiähän ne potilaat on ja sen mukaista kohtelua olis myös kivaa saada.

      Poista
  3. Uusi lastensairaala tarvitaan, mutta rakennuksen lisäksi soisi henkilökunnan asenteen muuttuvan. Omat kokemukseni ovat neurologiselta ja epilepsiaosastoilta; henkilökunta on tympeää, työtavat vanhanaikaisia sekä kovin hitaita. Muut vanhemmat ovat sanoneet samaa, joten omalla kohdallamme ei ole sattunut huono tuuri, kuten luulin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Skandinavisessa terveydenhuollossa tuntuu noin yleisesti unohtuvan se pikkuseikka että hoidetaan ihmisiä eikä puutteita, vammoja tai sairauksia. Se haava tai neurologinen ongelma kun kuuluu ihmiselle ja lastensairaanhoidossa lasten vanhemmat tarvitsee myös "hoitoa" ja tunteen siitä että tulee kuulluksi.

      Poista

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.